Kesäkuun 1. päivänä 1956 astui voimaan Suomen ensimmäinen yksityisen sektorin työeläkelaki, merimieseläkelaki (MEL). Lakia toimeenpanemaan perustettiin Merimieseläkekassa. Eläkelain säätäminen suhteellisen pienelle vaikkakin perinteiselle työntekijäryhmälle merkitsi 1950-luvun Suomessa tärkeää päänavausta lakisääteisen työeläketurvan kehittämiselle.

Pioneerityötä suomalaiselta pohjalta

Merimieseläkelain suunnitteluvaiheen keskeiset voimahahmot olivat suunnittelu-toimikuntaa johtanut silloinen sosiaaliministeriön vakuutusosaston päällikkö Teivo Pentikäinen (1917 - 2006) ja Suomen Merimies-Unionin puheenjohtaja  (1938 -1967) Niilo Wälläri.

MELin ensi vaihe tarjosi peruseläketurvan

Merimiesten eläketurva oli aluksi vaatimaton. Se käsitti vain vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeet. 1960-luvun alussa, MELiä laajennettiin lisäämällä siihen perhe-eläke ja hautausavustus. Eläkeiäksi tuli miehistöön kuuluville 60 vuotta ja päällystölle 65 vuotta. Miehistöön kuuluva saattoi päästä eläkkeelle 55 vuotta täytettyään riippuen meripalveluajan pituudesta. Sama periaate koski päällystöön kuuluvia 60 vuotta täyttäneitä. Eläkkeet rakentuivat ansaintaperiaatteelle.

Valtio mukaan MEL-eläkkeiden kustannuksiin

Eläketurvan kustannukset jaettiin merenkulkijoiden itsensä, varustamoiden sekä valtion kesken. Merimiesten ja varustamoiden osuus sovittiin maksettavaksi vuotuisina vakuutusmaksuina. Valtion osuus lankesi maksettavaksi vasta eläkemenon syntyessä.

MEL-ratkaisuja muuttuviin tarpeisiin

Merimieseläkejärjestelmää kehitettiin 1960- ja 1970-luvuilla palkansaajien ansiosidonnaisen sosiaaliturvan vanavedessä. MEL-järjestelmä ei kuitenkaan ollut samalla tavoin osa työmarkkinaratkaisuja kuin muu ansiosidonnainen työeläkejärjestelmä.

1980-luvulla ongelmaksi muodostui ulosliputettuihin aluksiin jäävien suomalaisten merimiesten eläketurva. Vuonna 1987 voimaan tulleella lainmuutoksella myös ulosliputetuissa aluksissa työskentelevien vakuuttaminen Merimieseläkekassassa tehtiin mahdolliseksi. Samalla MELiin liitettiin joustavat eläkemuodot.

Vuoden 2005 suuressa eläkeuudistuksessa myös MEL uusittiin vastaamaan työeläkejärjestelmän yleisiä linjauksia. Uudistuksen selkeä etu on eläkkeen karttumissääntöjen muuttuminen siten, että maksetun vakuutusmaksun ja karttuneen eläkkeen määrän vastaavuus on huomattavasti lisääntynyt. Tämän johdosta eläkkeen enimmäismäärää ei ole enää tarvetta rajoittaa 50 %:iin, mistä hyötyvät pitkään palvelleet MEL-vakuutetut. Uudistuksessa säilyivät ennallaan myös MEL-eläkkeen erityispiirteet, mm. eläkkeiden hieman muita työeläkejärjestelmiä korkeampi karttumisprosentti ja ns. ansaitun eläkeiän oikeus.

50-vuotisjuhlahistoriikki

Merimieseläkekassan historiaan voi tutustua lähemmin tilaamalla vuonna 2006 CD-ROM muodossa julkaistun 50-vuotisjuhlahistoriikin sähköpostitse osoitteesta: info@merimieselakekassa.fi.