Naisten tie merenkulkuun kulkee yhä kapeita reittejä

Kun Sofia Bogod päätti abivuonnaan hakea opiskelemaan merikapteeniksi, päätökseen liittyi googlettelua, opinto-oppaiden selailua ja esittelyvideoiden katselua. Bogodilla ei ollut perhettä tai tuttuja alalla, eikä merenkulku ollut juuri tullut esiin myöskään koulussa Lappeenrannassa.

- Kun menin kertomaan opinto-ohjaajalle, että haen merikapteeniksi, hän oli ihmeissään. Ehkä juuri kukaan ei ollut ennen hakenut, Bogod kertoo.

Oma kokemus herätti Bogodissa kysymyksen: miten naiset ylipäätään löytävät merenkulun alalle? Kysymyksestä syntyi lopulta opinnäytetyön aihe. Työssään Bogod selvitti naisten hakeutumista merenkulun kansi- ja koneosastoille, alan näkyvyyden merkitystä sekä sitä, millaiset tiedonsaannin muodot voisivat madaltaa kynnystä hakeutua alalle.

Kysely välitettiin Merimieseläkekassan kautta kansi- ja koneosastolla työskenteleville naispuolisille merenkulkijoille, ja siihen vastasi 79 naista.

Ala löytyy usein sattumalta

Bogodin tutkimuksen perusteella tiedon saatavuus alasta, erityisesti naisnäkökulmasta, on melko heikkoa. Joitain tietoväyliä on, mutta niiden tavoittavuus vaihtelee.

- Yksi asia, joka nousi esille, olivat aiemmat yhteydet alaan. Esimerkiksi satamakaupungissa asuminen voi vaikuttaa siihen, että merenkulku näkyy enemmän ja siitä tietää jo valmiiksi, Bogod sanoo.

Tiedon saannin väylistä esiin nousivat lähipiiri, koulutus ja opinto-ohjaus, harrastukset sekä sosiaalinen media. Nämä olivat neljä keskeisintä tiedonsaannin muotoa.

Moni kertoi päätyneensä alalle sattuman kautta, esimerkiksi selailemalla opinto-oppaita, kuten Bogodkin. Avoimissa kommenteissa mainittiin myös yleisesti media, esimerkiksi elokuvat ja sarjat.

Naisten näkyvyys merenkulussa on Bogodin mukaan lisääntynyt viime vuosikymmenten aikana. Esimerkiksi kansainvälinen merenkulun järjestö IMO on järjestänyt jo pitkään erilaisia kampanjoita.

– Näkyvyys ei kuitenkaan tarkoita pelkästään sosiaalista mediaa. Se on myös rakenteellista: esimerkiksi sitä, miten rekrytoidaan, millaista koulutusmarkkinointi on ja näkyykö laivoilla naispuolisia esikuvia. On tärkeää, että puheet viedään käytäntöön kampanjoiksi ja konkreettisiksi teoiksi, Bogod sanoo.

Käytännössä kyse voi olla hyvin arkisista asioista: siitä, kuka näkyy oppilaitoksen esittelyvideolla, millaisia uratarinoita nuorille kerrotaan ja tuleeko merenkulku ylipäätään esiin koulun opinto-ohjauksessa.

Pelkkä näkyvyys ei ratkaise ongelmia

Bogodin mukaan tiedon puute alasta voi muodostua konkreettiseksi esteeksi alalle hakeutumiselle. Jos merenkulku ei näy omassa koulussa tai lähipiirissä, sitä ei välttämättä osata edes harkita uravaihtoehtona.

– Moni nuori haluaisi varmasti tietää etukäteen, millaista työ oikeasti on. Ettei ihan osta sikaa säkissä, Bogod kuvaa.

Tutkimuksen vastausten perusteella tärkeimmiksi keinoiksi parantaa naisten hakeutumista alalle nousivat kouluihin ja opinto-ohjaukseen panostaminen. Vastaajat toivoivat, että merenkulusta kerrottaisiin nykyistä enemmän opinto-oppaissa, kouluvierailuilla ja koulutusmarkkinoinnissa myös satamakaupunkien ulkopuolella.

– Tämä oli selvästi vahvin viesti. Tietoa pitäisi levittää enemmän ja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, Bogod sanoo.

Myös sosiaalinen media ja naispuoliset esikuvat nähtiin tärkeinä. Moni vastaaja koki, että näkyvyys voi madaltaa kynnystä hakea alalle, erityisesti jos merenkulku ei ole ennestään tuttu ympäristö. Toisaalta osa kritisoi myös liiallista näkyvyyden korostamista. Bogod huomasi vastauksissa sukupolvieroja: nuoremmat vastaajat pitivät näkyvyyttä tärkeämpänä kuin vanhemmat sukupolvet.

Kaikki eivät myöskään uskoneet näkyvyyden yksin ratkaisevan ongelmia. Osa vastaajista korosti avoimissa kommenteissa, että alalla pitäisi puuttua enemmän työyhteisöjen epäkohtiin, kuten vanhoillisiin asenteisiin, häirintään ja epäasialliseen kohteluun.

– Näkyvyys on hyvä keino, mutta meillä on paljon syvempiä ongelmia, joita pitäisi saada korjattua. Sosiaalisten epäkohtien korjaaminen ja työkulttuurin parantaminen ovat tärkeämpiä asioita kuin pelkkä näkyvyyden lisääminen, Bogod toteaa.

Merenkulku tarvitsee tekijöitä

Vaikka kysely oli suurelta osin numerovalintoihin perustuva, vastauksissa oli runsaasti myös avoimia kommentteja. 79 vastaajaa kirjoitti yhteensä yli sata avointa vastausta.

– Tuli sellainen olo, että vastaajat haluaisivat jakaa oman kokemuksensa. Selkeästi tällaisia asioita ei ehkä hirveästi nosteta esille, ja jos nostetaan, ei välttämättä pääse kertomaan omaa kokemustaan, Bogod sanoo.

Tutkimustyössä nousi esiin myös tilastoinnin puutteita. Oppilaitoksilla on tietoa hakijoista ja valmistuneista, mutta sukupuolittunutta dataa ei aina kerätä tai hyödynnetä systemaattisesti. Ilman tietoa on vaikea arvioida, miten tasa-arvo alalla kehittyy tai näkyvätkö kehittämistoimien vaikutukset.

Merenkulku tarvitsee uusia työntekijöitä, ja sukupuolijakauman tasoittaminen voi hyödyttää koko alaa. Monimuotoisten työyhteisöjen on todettu tuovan uusia näkökulmia ja hyödyttävän työelämää monin tavoin, Bogod muistuttaa.

– Naisten määrää ei kasvateta yhdellä kampanjalla. Tarvitaan pitkäjänteistä työtä kouluissa, oppilaitoksissa, varustamoissa ja työyhteisöissä, Bogod sanoo.
– Tärkeintä on, että merenkulku näyttäytyy mahdollisena urana myös niille, joilla ei ole siihen valmista yhteyttä.

• Sofia Bogodin opinnäytetyöhön liittyvä kysely lähetettiin 195 vakuutetulle ajalla 26.1.-26.3.2026.
• Kysely osoitettiin kansi- ja koneosastolla työskenteleville naismerenkulkijoille.
• Kyselyyn vastasi 79 naismerenkulkijaa.
• Vastaajista 81 % työskenteli kansiosastolla ja 19 % koneosastolla.