Merimies-Unionin puheenjohtaja haluaa vahvistaa suomalaisen merenkulun tulevaisuutta
Joachim Alatalo on johtanut Merimies-Unionin reilun vuoden ajan. Vuoteen on mahtunut haasteita, sopimuskierroksia sekä onnistumisia. Nyt hän toivoo päättäjiltä viisaita ratkaisuja ja näkee vahvan kauppalaivaston Suomen tulevaisuuden turvana.
Toukokuussa 2024 Merimies-Unionin puheenjohtajaksi valitun Joachim Alatalon ensimmäinen vuosi on ollut yhdistelmä suunnitelmallista kehitystyötä ja yllättäviä käänteitä. Yksi niistä koettiin kesällä 2024, kun kesälomien kynnyksellä tullut tieto erään varustamon konkurssista pakotti vaihtamaan lomasuunnitelmat lennosta varustamon työntekijöiden työsuhdeasioiden hoitamiseen. Syksy taas toi mukanaan sopimuskierroksen, jossa neuvoteltiin vuoden 2025 palkankorotuksista. Neuvottelut sujuivat onneksi hyvässä hengessä.
Tällä hetkellä Alataloa työllistää akuutti merialan kriisi, kun matkustaja-aluslauttojen tuen leikkaaminen on noussut poliitikkojen keskusteluihin. Kyse on järjestelmästä, jossa valtio palauttaa varustamoille näiden jo maksamat merihenkilöstön verot ja sosiaalikulut. Samankaltainen järjestelmä on käytössä koko EU:ssa, ja leikkausten toteutuessa riskinä olisi, että laivat liputettaisiin lähivaltioihin. Tapaamiset päättäjien kanssa vievät tällä hetkellä leijonanosan Alatalon ajasta.
Mereltä ammattiliittoon
Alatalo siirtyi Merimies-Unioniin syyskuussa 2022. Sitä ennen hän työskenteli Konepäällystöliitossa noin kymmenen vuotta asiamiehenä ja sopimusalavastaavana, keskittyen pitkälti merenkulun työehtosopimuksiin. Ennen järjestöuraa Alatalo palveli useita vuosia Silja Serenadella konemestarina ja sitä ennen koneosaston miehistötehtävissä. Koulutukseltaan Alatalo on merenkulkualan insinööri (AMK) ja on uransa alkuvaiheessa valmistunut putkiasentajaksi.
Maihin siirtyessä mahdollisuus ammattiliittotyöstä houkutteli, mutta ratkaisevin syy muutokseen oli perhe. Lopullinen päätös syntyi ajatuksesta, että maissa aikaa olisi enemmän läheisten kanssa. Aina tämä ei hektisessä työssä toteudu, ja erityisesti alussa uusi rytmi tuntui laivatyön selkeään rytmiin tottuneelle vieraalta. Maatyön häilyvämpi raja työn ja vapaa-ajan välillä vaatii enemmän tasapainottelua. Siitä huolimatta Alatalo on viihtynyt kiinnostavissa tehtävissään.
Unioni työntekijöiden äänenä
Yhteys kenttään säilyy Alatalon mukaan ennen kaikkea luottamusmiesverkoston kautta, joka kokoontuu kahdesti vuodessa koulutuksiin noin 50–70 henkilön voimin. Myös yksittäisiltä jäseniltä tulee palautetta, ja erityisesti onnistuneet ratkaisut jäsenten asioissa jäävät pitkäksi aikaa mieleen.
Kentän keskusteluissa nousevat esiin erityisesti nuorten sopeutuminen laivatyöhön, työpaikkakulttuurin kehittäminen ja häirinnän nollatoleranssi. Huolta herättää myös pätevien työntekijöiden saatavuus: erityisesti laivasähköasentajista on pulaa, sillä Suomessa ei ole nuorisoasteen koulutusta alalle. Laivat sähköistyvät, mutta koulutusputki tehtäviin on katkennut. Tähän tarvitaan Alatalon mukaan pysyviä ratkaisuja, ei vain väliaikaisia muuntokoulutuksia. Myös palkkataso ja alan reilut pelisäännöt vaikuttavat uravalintoihin sekä alalla viihtymiseen.
”Näitä asioita ei vuodessa saada ratkottua, vaan työ on pitkäjänteistä.”
Alatalon mukaan on tärkeää pitää Merimies-Unioni vahvana toimijana merenkulun sektorilla. Unioni on työntekijöiden äänenä niin poliitikoille kuin yhteiskunnalle laajemmin.
”Ala on suhteellisen pieni, mutta niin tärkeä Suomelle – ilman merenkulkua tavaroiden liikuttaminen Suomessa olisi hyvin hankalaa. Lisäksi työntekijöitä ajatellen vahva ammattijärjestö on tärkeä, järjestöjen kautta sovitut asiat ratkeavat paremmin kuin yksittäisen ihmisen kanssa sopiessa. Työnantaja, palkansaajajärjestö ja työtä tekevät ihmiset muodostavat kokonaisuuden, jolla Suomi on pärjännyt vuosikymmenet, ja pärjää jatkossakin.”
Vahvistusta kauppalaivastoon
Jos Alatalo saisi päättää, Suomen tulisi vahvistaa omaa kauppalaivastoaan, kuten monet muutkin EU-maat tekevät. Tämä loisi työpaikkoja ja vahvistaisi huoltovarmuutta.
”Toivoisin, että suomalainen kauppalaivasto vahvistuisi ja alusten määrä vähintään kolminkertaistuisi nykyisestä noin sadasta. Suomi tarvitsee merenkulkua, varsinkin nyt, kun eletään poikkeuksellisia aikoja.”
Alatalon mielestä myös merenkulun tukijärjestelmä kaipaisi muutosta. Alalla on puhuttu pitkään siitä, että Suomessa tulisi päästä samankaltaiseen ratkaisuun kuin Ruotsissa tai Tanskassa, joissa merenkulun tuet eivät näy valtion budjetissa yritystukina. Suomessa nykyinen budjetointitapa saa tuet näyttämään helposti ylimääräiseltä kuluerältä, vaikka kyseessä on EU:n laajuinen käytäntö, joka takaa tasapuolisuuden ja kilpailukyvyn myös niin sanottuja mukavuuslippuja vastaan.
”Pelkona on, että tukiasiat nousevat aina eduskunnan vaihtuessa kuumaksi perunaksi poliittisessa keskustelussa. Se on signaali varustamoille, kannattaako alalle lähteä Suomessa, vai lähdetäänkö jonnekin muualle”, Alatalo sanoo.
”Toivon, että poliittiset päättäjät miettivät, kuinka tärkeää merenkulku on Suomelle, ja että he tekevät viisaita päätöksiä. Väärät päätökset eivät toisi säästöjä, vaan lisäisivät työttömyyttä ja valtion kustannuksia. Nyt täytyy pitää järki päässä."
