Moottorioppilaana Sisulle, konepäällikkönä eläkkeelle

– Sisulle tulin ja Sisulta lähden. Ympyrä sulkeutuu.

Aivan täyttä 50 vuotta ei ehdi kertyä, vaan rajapyykki jää yhdeksän päivän päähän.

Merelle lähteminen ei ollut Sunille lapsuudesta asti selvä suunnitelma. Suunnan näyttäjänä toimi kasvatti-isä, jolla oli itselläänkin kokemusta merenkulusta ja jonka isä oli työskennellyt höyryjäänmurtajilla. Hän houkutteli nuoren Sunin alalle.

Sisulla Suni huomasi viihtyvänsä. Ensimmäisen talven hän työskenteli moottorioppilaana ja seuraavan jo moottorimiehenä. Armeijan jälkeen tie vei teknilliseen kouluun, josta hän valmistui vuonna 1984.

Työura on kuljettanut monenlaisille aluksille ja kauas Itämeren ulkopuolelle. Suni on työskennellyt muun muassa merenmittausretkikunnan aluksilla, yhteysaluksella ja monitoimimurtajilla. Työ on vienyt Kanadaan, Alaskaan, Meksikonlahdelle, Karibialle, Japaniin, Etelä-Koreaan ja Venäjälle. Myös Luoteis- ja Koillisväylä ovat tulleet tutuiksi.

Jäänmurtajilla Suni on työskennellyt yhtäjaksoisemmin vuodesta 1997 lähtien. Sisulle hän palasi pysyvämmin vuonna 2017, ja vuoden 2018 alusta hän on työskennellyt konepäällikkönä.

 Vähemmän väkeä, enemmän tekniikkaa

Lähes viidessä vuosikymmenessä merityö on muuttunut perusteellisesti. Yksi näkyvimmistä muutoksista on miehistön määrän väheneminen.

Kun Suni aloitti Sisulla, aluksella työskenteli hänen muistikuvansa mukaan lähes 50 henkeä. Suuri henkilöstömäärä näkyi kaikkialla laivan arjessa. Messejäkin oli useita: omansa muun muassa kansi- ja konepuolelle sekä päällystölle. Ruoka tarjoiltiin pöytiin, ja eri messeissä oli omat tarjoilijansa.

Nykyään pienempi miehistö ja yksi yhteinen messi hoitavat saman arjen huomattavasti tehokkaammin.

Myös konehuoneessa tarvittiin ennen enemmän käsiä.

– Vanhemmilla murtajilla oli melkein mies jokaisen venttiilin päällä.

Automaatio on vähentänyt manuaalista työtä, mutta Suni ei silti pidä nykyistä merityötä yksiselitteisesti helpompana. Kun omaa väkeä on vähemmän, yhdeltä työntekijältä vaaditaan enemmän ja huolto- ja korjaustöissä käytetään aiempaa enemmän ulkopuolisia urakoitsijoita.

Siinä Suni näkee myös varjopuolen. Aiemmin konepuolella opittiin paljon tekemällä: hitsattiin, koneistettiin ja korjattiin itse. Samalla karttui käytännön osaamista ja rutiinia, jota ei välttämättä synny samalla tavalla, jos työ tehdään muualla.

Sunin mielestä myös tulevien päällystön jäsenten olisi tärkeää tuntea käytännön työ.

– Kun annat työn jollekin muulle, sinun pitää itse ymmärtää, mitä se työ on.

Jäänmurrossa oltiin koko talvi

Myös työajat ja suhde laivalla ja maissa vietettyyn aikaan ovat muuttuneet.

Kun Suni lähti ensimmäiseksi talvekseen Sisulle, nykyisenkaltaista vuorottelua ei vielä ollut.

– Kun laiva lähti marraskuussa, siellä oltiin. Minäkin olin koko ensimmäisen talven.

Laivat viettivät toisaalta nykyistä enemmän aikaa satamissa, eikä toiminta ollut yhtä jatkuvaa kuin nykyään. Kun 1970-luvun lopulla alettiin puhua 20 työpäivän ja 10 vapaapäivän vuorottelusta, ajatus tuntui osasta miehistöä suorastaan kummalliselta.

– Moni ihmetteli, että mihin he sitten lähtevät. Laiva oli heidän kotinsa.

Nykyään yhteys maihin säilyy myös työjakson aikana aivan eri tavalla. 1970- ja 1980-luvuilla laivalta ei noin vain soitettu kotiin. Nyt internet ja puhelimet toimivat merelläkin niin hyvin, että yhteyttä läheisiin voi pitää jopa toiselta puolelta maailmaa.

– Ei olla enää samalla tavalla eristyksissä.

Työvälineissä muutos näkyy yhtä selvästi. Suni muistaa ajan, jolloin tilaukset kirjoitettiin Remington-kirjoituskoneella ja useampana kappaleena tarvittaviin asiakirjoihin laitettiin kalkkeripaperit. Sisulta löytyy yhä vanha veivattava laskukone, joka lienee peräisin aluksen valmistumisvuodelta 1976.

Nyt samat asiat hoituvat tietokoneella tai puhelimella.

Työturvallisuudessa valtava harppaus

Jos jossakin kehitys on Sunin mielestä mennyt kiistatta parempaan suuntaan, se on työturvallisuus.

Nuoruusvuosilta mieleen on jäänyt tilanne Sisun polttoainetankissa. Tankki oli tyhjennetty ja sen oli annettu tuulettua, mutta nykyisenkaltaisia kaasumittauksia tai tankkityölupia ei ollut. Polttoaineen haju tuntui vielä ilmassa, kun Suni huomasi vieressään olleen työkaverin olevan sytyttämässä tupakkaa.

– Huusin, että mitä sinä teet. Hän oli vain unohtanut, missä oli.

Nykypäivän näkökulmasta tilanne tuntuu hurjalta. Turvallisuuskulttuuri oli muutenkin erilainen: korkealla työskenneltiin huomattavasti vapaammin, tupakointi kuului laivaelämään ja alkoholiin suhtauduttiin toisin kuin nykyisessä nollatoleranssin maailmassa.

Myös kemikaaleja käsiteltiin tavalla, jota nykyään ei enää ajateltaisi hyväksyttäväksi. Nyt käytössä ovat asianmukaiset käsineet, suojalasit ja hengityssuojaimet sekä kaasumittaukset ja työlupakäytännöt.

– Turvallisuus on parantunut todella paljon.

Vanhaa aikaa on mukava muistella

Laivaelämän vapaa-aikakin on muuttunut. Aikoinaan kuntoiluvälineitä oli vähän, ja miehistö saattoi rakentaa niitä itse esimerkiksi vaijereista. Nykyisin alusten liikunta- ja kuntoilumahdollisuuksiin panostetaan aivan eri tavalla.

Sisulla on nykyään kuntosalin lisäksi oma pingishuone, jota varten on yhdistetty kolme hyttiä.

– Nyt pitää vain löytää pelaajia, Suni naurahtaa.

Vaikka Suni muistelee vanhaa merimieselämää lämmöllä, ei menneeseen ole varsinaista kaipuuta.

Paljon on muuttunut paremmaksi. Samalla Suni pohtii, että vaikka tekniikka, työolot ja hyvinvointi ovat kehittyneet valtavasti, ihminen ei välttämättä ole tullut samassa suhteessa tyytyväisemmäksi.

Kirjoituskoneet, kalkkeripaperit, itse rakennetut kuntosalilaitteet ja laivojen monet messit kuuluvat nyt maailmaan, jota tämän päivän nuoret merenkulkijat eivät ole koskaan kokeneet.

Suni puolestaan on saanut nähdä koko muutoksen.

– Kun aloitin, en olisi ikinä uskonut, että olen lopulta viimeinen siitä porukasta, joka on vielä työssä.

Töihin lepäämään

Pitkän työuran päättyminen ei tarkoita tekemisen loppumista. Eläkepäiville on jo suunnitelmia: mökki, moottoripyörä, laitesukellusharrastus, ruoanlaitto ja remontit pitävät huolen siitä, ettei aika käy pitkäksi.

Suurin huoli taitaa ollakin, että tekemistä tulee liikaa.

– Laivalle on aina päässyt huilaamaan. Miten sitä sitten toipuu, kun ei pääse enää töihin lepäämään?

Lähes 50 vuoden jälkeen Suni voi joka tapauksessa katsoa merimiesuraansa tyytyväisenä.

– Kyllä tämä hyvä ammatti on ollut.