Kohti nykypäivää (2000-2026)

Ehdotuksen mukaan eläke laskettaisiin koko työuran ansioista, kuten LEL nykyisin. Tällä pyritään vahvistamaan työeläkkeen ansaintaperiaatetta eli tavoitellaan maksettujen maksujen ja saatujen etujen nykyistä parempaa vastaavuutta. Kansainvälisesti verrattuna loppupalkka kymmeneltä vuodelta perustuu melko lyhyen ajan ansioihin – nykyinen eläkepalkkasääntö suosii niitä, joilla on pitkä työsuhde samaan työnantajaan ja samalla myös nouseva, indeksitarkastukset ylittävä palkkakehitys.[2]

Työmarkkinajärjestöjen loppusyksystä 2002 sopiman yksityisalojen työeläkeuudistuksen  pohjalta tehty lakiesitys hyväksyttiin eduskunnassa vuoden 2003 alussa. ”Suureksi eläkeuudistukseksi” luonnehditun lainmuutoksen ajureina olivat tulevaisuuden työvoimatarve, suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtymisestä johtuvat vakuutusmaksujen korotuspaineet sekä tarve turvata työeläkejärjestelmän rahoitus pitkällä aikavälillä.

Eläkettä karttui jatkossa 1,5 prosenttia palkasta 52 vuoden ikään asti, sen jälkeen ikävuosina 53–62 1,9 prosenttia. Työssä jatkaminen 63 ikävuoden jälkeen korotti eläkekarttumaprosentin peräti 4,5:een. Vanhuuseläkkeelle sai jäädä joustavasti 63–68 vuoden iässä. Työeläke alkoi karttua jo 18 vuoden iässä ja eläke laskettiin työhistorian kaikista ansioista. Palkattomien ajanjaksojen eläketurva parani kun muun muassa opiskelusta ja alle kolmivuotiaan lapsen kotihoidosta alkoi kertyä eläkettä.

Eläkettä laskettaessa aikaisemmat ansiot indeksoitiin eläköitymisajankohtaan palkkakertoimella, jossa palkkojen muutosten osuus oli 80 ja hintojen muutos 20. Kaikkia maksussa olevia eläkkeitä korotettiin indeksillä, jossa palkkojen paino oli 20 ja hintojen 80.

Odotettavissa olevan eliniän kasvu alkoi pienentää eläkkeitä vuodesta 2009 alkaen. Käyttöön otettiin erityinen elinaikakerroin, jolla eläketurva sopeutui automaattisesti eliniän odotteen muutoksiin. Uudistuksella lakkautettiin työttömyyseläke vuonna 1950 ja sen jälkeen syntyneillä. Tilalle tuli työttömyysturva 62–65 vuoden ikään asti. Varhennetun vanhuuseläkkeen alaikäraja nostettiin 60:stä 62 vuoteen. Uudistus astui voimaan vuoden 2005 alusta.[3]

MEK:n hallituksen aiempi puheenjohtaja, ETK:n johtaja Jukka Rantala johti MEK:n hallituksen nimeämänä asiantuntijana työryhmää, joka päivitti  merenkulkijoiden eläketurvaa vastaamaan TEL-linjauksia. Työryhmä kokoontui ahkerasti ja sai ehdotuksensa valmiiksi vuoden 2003 alkupuolella.[4] Esitys seurasi TEL:iä siinä, että eläkkeille ei tulisi MEL:ssä ylärajaa ja työelämässä jatkaminen 63 vuoden jälkeen toisi vakuutetuille 4,5 prosentin superkarttuman. Eläke ei myöskään määräytyisi enää työsuhdekohtaisesti tai minkään eläkkeeseen oikeuttavan ajan eikä eläkepalkan perusteella. Se määräytyi puhtaasti työuran vuosiansioiden perusteella. Yhtenäisyydestä esitys poikkesi MEL:n tiettyjen, muista eläkejärjestelmistä poikkeavien erityispiirteiden suhteen. Näitä olivat ennen kaikkea eläkkeiden hieman korkeampi karttumisprosentti sekä mahdollisuus pitkällä yhtäjaksoisella meripalvelulla ansaita alempaa eläkeikää.[5] 

MEL muuttui perusteellisesti mutta myös MEK:n toiveiden mukaisesti vuoden 2005 alusta. Vuotuisen eläkekarttuma oli 18–52-vuotiailla 1,6 prosenttia ja 53–62-vuotiailla 2,0 prosenttia eli hieman korkeammat kuin työeläkejärjestelmässä. 63 vuoden iästä alkaen sai 4,5 prosentin superkarttuman.[6] Kun uudistus säilytti myös niin sanotun ansaitun eläkeiän oikeuden, sai se merenkulkijapiireissä hyvän vastaanoton. Toimitusjohtaja Helena Jaatisen mukaan eläkeuudistukset tekivät kokonaisuudessaan työeläkejärjestelmistä aikaisempaa selkeämmät, läpinäkyvämmät ja tasapuolisemmat.[7]

Työeläkejärjestelmän yhtenäistämistä jatkettiin kun TEL, LEL  ja TaEL kumottiin vuoden 2007 alusta ja korvattiin uudella työntekijän eläkelailla TyEL. Sen rakenne ja pykälien sanamuodot erosivat täysin aikaisemmasta TEL:stä, vaikka asiasisältö pysyikin samana. Tämän vuoksi myös MEL oli kirjoitettava uudelleen, jotta sen rakenne ja pykälien sanamuodot vastaisivat TyEL:iä.[8]

Vuoden 2005 työeläkeuudistuksessa tavoitteeksi oli asetettu eläkeiän myöhentäminen kolmella vuodella vuoteen 2025 mennessä. Merenkulkijoiden työurat pidentyivät uudistuksen jälkeen hieman nopeammin kuin TyEL-järjestelmän piirissä keskimäärin. Eläkkeelle siirtymisikä nousi vuoden 2009 loppuun mennessä yhdellä vuodella 58,2 vuoteen. Työkyvyttömyyseläkkeen alkamisikä myöhentyi noin puolella vuodella. Samalla työkyvyttömyyseläkkeiden määrä laski.[9]

Perustavia muutoksia MEL-järjestelmään

STM:n kansliapäällikkö Kari Välimäki nimitettiin MEK:n hallituksen puheenjohtajaksi vuonna 2010. Hän näki, ettei eläkekassaa ollut ”haastettu vielä kunnolla, vaikka siellä oli paineita eläkejärjestelmän suhteen”. Eikä ”hallinnollinen tehokkuus ollut ihan huipussaan”. Välimäen ehkä ensimmäinen konkreettinen linjaus puheenjohtajana oli yksittäisten työkyvyttömyyseläkkeiden käsittelyn poistaminen hallitukselta. Välimäen mukaan tehtävä ei kuulunut hallitukselle. ”Meillä ei ole sitä tietoutta, mitä käsittelijöillä on, eikä niistä voi sitten lähteä hallitukseen sopimaan.”[10] 

Toimitusjohtaja Helena Jaatinen, joka oli vuodesta 1986 alkaen luotsannut MEK:iä läpi suurten muutosten, jäi eläkkeelle syksyllä 2012. MEK oli hänen aikanaan sopeutunut yksityisen TyEL-järjestelmän muutoksiin, tehnyt vakuutetuilleen kipeitäkin linjauksia, mutta onnistunut samalla säilyttämään suuren osan MEL-järjestelmän keskeisistä eduista.

MEK:n muuta yksityisen puolen työeläkejärjestelmää paremmat eläke-ehdot mahdollisti  ennen kaikkea valtion osuus, joka kattoi kolmasosan kassan eläkemenoissa. Se oli kirjoitettu MEL:iin vuonna 1956 ja pysynyt koskemattomana. MEK:n hallitus kirjasi eläkekassan haasteiksi ja uhkakuviksi seminaarissaan lokakuussa 2003 myös rahoituksen riittävyyden, tasausjärjestelmän ja valtion osuuden eli käytännössä näiden jatkuvuuteen liittyvän riskin.[11] Valtionhallinnon leikkaus- ja säästötavoitteet finanssikriisin jälkeen uhkasivat MEK:n rahoitusta jo konkreettisesti. Pääministeri Kataisen hallitus esitti ohjelmassaan keväällä 2011 peräti 20 miljoonan euron leikkauksia merenkulun tukiin.

Samaan aikaan paine eläkejärjestelmien yhdenmukaistamiseen kiristyi. MEK:n oli yhä vaikeampi perustella valtion suuntaan MEL-ylitteitä eli aikaisempaa eläköitymisikää, anteliaampaa karttumaa ja TyEL:stä poikkeavaa eläkepalkan laskentatapaa kun valtio maksoi kassan eläkemenoista valtion osuuden sekä miehistötukena varustamoille työnantajaosuuden vakuutusmaksuista. Eläköityvä toimitusjohtaja Jaatinen kirjoitti Albatrossi-lehteen kesällä 2012, että

melko varmaa on ainakin se, että aivan kaikkia elinkeinotukia tullaan punnitsemaan hyvin tarkasti. Ja MEK:n saama valtion osuus on myös vaakakupissa. Kehottaisinkin merenkulkijoita henkisesti valmistautumaan eläke-etujen muuttumiseen tulevaisuudessa. – – seuraajallani Kari Välimäellä tulee olemaan vaativa tehtävä, mutta hänellä, jos kenellä on siihen parhaat mahdolliset edellytykset.[12]

Uusi toimitusjohtaja kertoi samassa lehdessä vastaanottavansa terveen eläkekassan. ”Merimieseläke erillisenä järjestelmänä on tarpeen jatkossakin, mutta eläke-etuudet tulevat varmasti lähentymään muiden palkansaajien tasoja.” Tällä hän viittasi  VM:n työryhmän raporttiin, jossa oli todettu, että pitkällä tähtäimellä valtion osuutta tullaan vähentämään MEL-järjestelmässä. ”Jatkossa keskustellaan siis merimiesten eläkeiän nostamisesta lähemmäksi samaa tasoa kuin muilla palkansaajilla ja samalla valtionosuuksien vähentämisestä ja aikanaan loppumisesta.” Merimieseläkekassan olemassaolo ei sentään ollut uhattuna. ”Minua on jossain määrin huolestuttanut työeläkejärjestelmän keskittymiskehitys. Hajautuksella on arvonsa ja hyötynsä.”[13]

STM oli asettamassa MEL:n uudistamista varten työryhmän, jonka oli löydettävä malli, johon kaikki osapuolet eli työnantajat, merenkulkijat ja valtio olisivat tyytyväisiä. Välimäen mukaan valtion rahoitusjärjestelmästä oli käytännössä vaikea luopua, koska vakuutettujen määrä oli pienempi kuin eläkeläisten. ”Tämän vuoksi rahoitusjärjestelmään ei voi tuoda radikaaleja muutoksia. En näe muuta mahdollisuutta kuin tehdä hienosäätöä.”[14] Kolmikantainen työryhmä aloitti selvitystyönsä MEL-järjestelmän etuus- ja rahoitusjärjestelyistä vuoden 2013 alussa.[15] Välimäki valmisteli pitkälti työryhmän uudistusehdotukset. Lähtökohtana oli kassan säilyttäminen itsenäisenä ja toisaalta se, että valtion osuus ja sen kautta vahvuutena pidetty kolmikantaisuus säilyisi järjestelmässä.  Vanhasta laista oli kuitenkin jo valtion säästötavoitteiden vuoksi poistettava sellaiset asiat, jotka eivät olleet ajantasaisia. Välimäki muistelee keväällä 2026, kuinka uudistusta aikanaan tehtiin:

Kirjoitin aika pitkälle sen mallin siitä, miten se hoidetaan. Siinä olivat ne suorat valtion osuudet ja sitten mikä tulee merenkulun tuen kautta. Kuinka se hoidetaan ja miten vakuutettujen maksu saadaan samalle tasolle kuin mitä se on muillakin sektoreilla. Eli siihen tehtiin aikamoinen uudistus. Lähtökohtana oli, että eläkejärjestelmän pitää mennä yhdenmukaisempaan suuntaan. Valtionosuuksista piti säästää ja sitten piti huolehtia tietenkin, että merenkulku säilyy. Se oli aika ahdas se rako.[16]

Työryhmän kesäkuussa 2014 julkistaman yksimielisen esityksen mukaisesti merenkulkijoiden eläkkeet eivät tulisi viiden vuoden siirtymäkauden jälkeen juuri poikkeamaan TyEL:n eläkkeistä. Merenkulkijoiden eläkeiät nousisivat, eläkekarttuma laskisi ja eläkepalkkaan tulisi sama työntekijän vakuutusmaksua vastaava vähennys kuin TyEL:ssä. Positiivista merenkulkijoiden näkökulmasta ehdotuksessa oli vakuutusmaksun alentaminen TyEL:n  työntekijöiden eläkemaksun tasolle. Kun ansioverotuksen meritulovähennykseen tehtäisiin esityksen mukainen muutos, eläkemaksun alentaminen näkyisi useimpien palkkapussissa noin kahden prosentin nettomääräisenä korotuksena.

Valtion suora osuus pienenisi, mutta se maksaisi yhä lähes kolmanneksen merimieseläkkeistä. Kaiken kaikkiaan valtion menot MEL-järjestelmään laskisivat asteittain ja ajan kuluessa. Kokonaisuuteen vaikuttivat paitsi muutokset suoraan valtion osuuteen, myös merenkulun tukeen ja meritulon verotuksen tehtävät muutokset sekä eläkemenojen vähentyminen.

Varustamoille uudistus oli suunniteltu käytännössä kustannusneutraaliksi. Näin varmistettiin varustamojen kilpailukyvyn säilyminen. Suuremmille varustamoille tulisi lakiin kirjattuna uutena asiana työkyvyttömyysriskiin perustuva maksuosuus, joka perustuisi jatkossa uusien työkyvyttömyyseläkkeiden määrään. Varustamoille luotiin näin taloudellinen porkkana työkyvyttömyysriskin pienentämiseen.

Työryhmää johtanut STM:n vakuutusosaston eläkevakuutusyksikön johtaja Heli Backman kertoi Albatrossin haastattelussa, että valmisteilla oleva MEL-muutos

oli laaja ja mutkikas, koska liittymäkohtia muihin kuin eläkeasioihin oli useita. Olen kuitenkin iloinen siitä, että merenkulkualalla on ollut hyvä henki hakea yhteistä ratkaisua – merenkulussa on hyvin erilainen järjestelmä kuin muualla ja tukiverkko sitä myöten monimutkainen ja toisiinsa sidoksissa. Nyt ehdotetuissa muutoksissa valtion menot vähenevät pitkällä aikavälillä, ja se väheneminen on erittäin maltillista. – – merenkulkuala on nyt viimeinen siviiliala, jolla uudistuksia eläkeikiin tehdään.

MEK:n tulot tulivat jatkossa vähenemään mutta toisaalta eläkemaksujen kokonaisrasitekin kevenisi ajan kuluessa. Kassalla oli  vakavaraisuutensa ja sijoitustuottojensa puolesta hyvät edellytykset sopeutua muuttuneeseen tilanteeseen.[17]

Muutokset olivat raskaimpia merenkulkijoille. Eläkeikään tehtäviä muutoksia vastustivat erityisesti keski-ikäiset työntekijät, jotka eivät saaneet etua lakiin kirjoitetusta siirtymäajasta. Mutta ylipäätään niiden osuus, jotka pääsivät ansaitsemaan aikaisempaa eläkeikää 27 vuoden meripalvelun jälkeen, oli koko kannasta vain kymmenisen prosenttia. Toinen asia, joka hiersi, oli palkansaajan työeläkemaksun vähentäminen työeläkkeen perusteena olevasta eläkepalkasta. Myös hautausavustuksen poistaminen herätti keskustelua. Välimäki muistelee tilannetta: 

Kävin näitä läpi Unionissa ja muissa, mutta tietysti yksittäinen merenkulkija koki, että hänelle tehtiin pahasti, kun eläkeikä nousee. Kysymys oli kuitenkin kaiken kaikkiaan siitä, että mikä on varustamojen elinkelpoisuus ja mitä ne pystyvät maksamaan. Jo aikaisemmin oli sovittu miehityksen jaosta, millä tavoin voi olla ulkomaisia työntekijöitä ja kotimaisia. Nehän oli hyvin mielenkiintoisia sopimuksia työmarkkinajärjestöjen kannalta. Varustamothan ovat todella aikamoisessa paineessa henkilökustannusten takia. Perusajatus oli, että me pidämme varustamoja elinkelpoisina, jotta meillä on laivoja Suomen lipun alla. Ja niitähän tuli muutamia vielä. Eläkepaketti otti myös tämän huomioon. Menin kertomaan työntekijäpuolelle, että jos meiltä katoaa Suomen lipun alta laivoja, niin teidän työpaikat menee. Ja samalla se tarkoittaa, että te olette heti tämän eläkejärjestelmän ulkopuolella. Jos tässä tapahtuu suuria muutoksia, niin teillä ei ole minkäänlaista tällaista eläketurvaa, mikä teillä tällä hetkellä on.[18]

STM:n johtamassa kolmikantaisessa lakivalmistelussa syksyllä tuli muutos siirtymäaikaan, jota pidennettiin neljällä vuodella eli vuoden 2024 loppuun asti. Kritisoitu eläkepalkan laskentamallin muutos jäi toteuttamatta, koska tiedossa oli, että TyEl-järjestelmää oltiin lähitulevaisuudessa siirtämässä samaan eläkepalkan laskentatapaan kuin MEL:ssä. Eduskunta hyväksyi lopullisesti muutokset MEL-lakiin tammikuussa 2015, ja ne astuivat voimaan vuoden 2016 alusta. Työnantajan vakuutusmaksu vuonna 2016 oli 16,7 prosenttia. Työntekijän maksuosuus määräytyi TyEL:n mukaisesti ja oli alle 53-vuotiaille 5,7 prosenttia ja 53 täyttäneillä 7,2 prosenttia.[19]

Johtuen merenkulun kovasta kansainvälisestä kilpailusta ja valtion toistuvista pyrkimyksistä karsia merenkulun tukea, eläkekassa nosti strategisen tason tavoitteekseen pitää varustamojen eläkevakuutusmaksut mahdollisimman matalina sekä pyrkiä pitemmällä aikavälillä alentamaan myös valtion suoraa osuutta MEL-eläkkeisiin.[20] Varustamojen maksuosuutta laskettiin asteittain ja vuoden 2019 alusta se oli enää 12,8 prosenttia. Viimeisestä maksunalennusta päätettäessä kassan vakavaraisuusaste oli  vakiintunut yli 160 prosenttiin vakuutusteknisestä vastuuvelasta. Vakavaraisuuspääoma oli jopa liian suuri ja sen kasvua oli rajoitettava – joko alentamalla vakuutusmaksua tai pienentämällä valtion suoraa osuutta MEL-eläkkeistä.[21]

Kehitystä tietojen käsittelyssä, hallinnossa ja viestinnässä

Merimieseläkekassan ja eläkelaitosten arkinen työ oli suurelta osin erilaisen tiedon käsittelyä. Tiedonkäsittelyn kustannukset olivat vuosituhannen vaihteessa palkkakustannusten jälkeen suurin yksittäinen erä työeläkelaitosten hallintokuluissa. MEK:ssä se oli jopa suurin kustannuserä vuodesta 1998 lähtien. Helpotusta ei ollut näköpiirissä, sillä käytännössä vuosittain tuli voimaan erilaisia lakimuutoksia, joiden toimeenpano vaati uusien järjestelmien kehittämistä.[22]

Eläkekassa teki paljon yhteistyötä TKP-Tiedon kanssa, joka hallinnoi kassan koko eläkejärjestelmää. Sillä oli parhaimmillaan enemmän työntekijöitä tekemässä MEK:n järjestelmätyötä kuin MEK:llä oli omaa henkilökuntaa.[23] Ominaispiirteidensä ja erilaisten siirtymäaikojensa ja poikkeuksiensa vuoksi MEK:n oli pakko kehittää omat järjestelmät. Se ei voinut samalla tavalla tehdä yhteistyötä kuin työeläkeyhtiöt, jotka hoitivat samanlaisia asioita yhteisen eläkejärjestelmänsä sisällä.

Tietohallintokulut olivat MEK:lle merkittävä rasite ja kassan hallitus kaipasi niistä kokonaisselvitystä syksyllä 2002.[24] Samoihin aikoihin alkoi varmistua vuoden 2005 eläkeuudistuksen toteutusmalli. Nimenomaan muutos eläkkeen muodostumisperusteisiin, eli vakuutetun kaikkien työssäoloajan ansioiden huomioiminen, johti työeläkelaitokset jo hyvissä ajoin yhteiseen tietojärjestelmien kehityshankkeeseen. Sitä koordinoi ja toteutti vuonna 2003 perustettu työeläkelaitosten yhteisyritys Arek Oy, jonka osakkaaksi myös MEK liittyi. Tavoite oli luopua kaksinkertaisesta työsuhteiden rekisteröinnistä.[25] 

MEK:ssä oli ollut 1990-lopulla hetken aikaa palkattuna tietohallintopäällikkö ja vuonna 2004 Arekin rakentamisvaiheessa tietohallintopäällikön toimi perustettiin uudestaan.[26] Kassan vakuutettujen työsuhdetietoja oli tallennettu ETK:n rekistereihin sekä MEK:in omaan rekisteriin. Jälkimmäisestä merenkulkijoilla oli mahdollisuus saada yksilöllisiä eläketurvan ennakkolaskelmia. Vuonna 2004 vakuutettu pääsi jo näkemään verkkopalvelujen kautta työsuhde- ja ansiohistoriansa sekä laskemaan odotettavissa olevan eläkeikänsä. Vuoden 2007 alusta MEL-vakuutettuja koskevat tiedot olivat yhteisessä ansaintarekisterissä samoin edellytyksin kaikkien eläkelaitosten käytössä.[27]

Tuolloin Arek valmisteli jo koko työeläkejärjestelmälle merkityksellistä vuosittaista työeläkekirjettä. Kehitystyöhön tavallaan liittyen merenkulkijat pääsivät syksyllä 2008 seuraamaan oman eläketurvansa kertymää MEK:n verkkopalvelusta.[28] Tietoja ei  voitu hakea työeläkealan yhteisestä otepalvelusta, koska siellä ei ollut tietoa alemmasta eläkeiästä. Ansaittu MEL:n mukainen eläkeikä oli merkitty ainoastaan kassan omiin rekistereihin ja tietoihin.[29]  

Vuonna 2008 käynnistyi myös merkittävä projekti tietohallintojärjestelmien siirtämiseksi vähitellen pois keskuskoneympäristöstä uuden arkkitehtuurin mukaiseen ympäristöön.[30] Uuteen arkkitehtuuriin liittyen MEK:stä tuli jopa edelläkävijä alallaan. Konsulttien MEK:lle toteuttama, organisaation sisäisiä prosesseja tehostava ratkaisu voitti  Microsoftin vuonna 2008 Suomessa järjestämän Vuoden ratkaisukumppani-kilpailun. Järjestelmä toimi sittemmin esimerkkinä muiden vastaavien järjestelmien uudistuksissa.[31]

Lopulta vuoden 2011 alussa MEK otti käyttöön – osana tietojärjestelmien mittavaa, lähes neljä vuotta kestänyttä uudistusta –eläkehakemusten ratkaisutoiminnan, eläkkeiden hoidon ja maksatuksen uudet järjestelmät. Syksyllä toteutettiin mittava käyttöympäristön siirtoprojekti, jossa käyttöpalvelut siirrettiin vuoden vaihteessa Tieto Finland Oy:ltä Accenture Oy:lle ja Elisa Links Oy:lle. Uusi sopimus toi MEK:lle kokonaisvastuullisen IT-palvelujen tuottajan sekä merkittäviä kustannussäästöjä.

Kun MEK toimitusjohtaja Kari Välimäen aloitteesta kilpailutti sopimuksiansa vuonna 2013, hallinnolliset kulut pienentyivät edelleen merkittävästi. Samalla selkeytettiin toimintatapoja. Välimäen mukaan eläkejärjestelmät pystyttiin tuottamaan ja hallinnoimaan ”hyvin pienellä rahalla suhteessa eläkeyhtiöihin”. Hallintokustannusten säästämisessä ja tietojärjestelmien uudistamisessa erittäin suuri ansio oli kassan aktuaarilla Kimmo Karppisella.[32]  

Vuosituhannen vaihteessa toimiston henkilömäärä oli ollut 18. Toimitusjohtajan alaisuuteen oli muodostettu kolme ryhmää: eläkeryhmä, kiinteistöryhmä ja taloushallinto. Eläkeryhmä hoiti kaikki vakuuttamiseen ja etuuksien käsittelyyn liittyvät tehtävät ja siihen kuului  seitsemän henkilöä. Kiinteistöryhmän neljä työntekijää hoitivat kokonaisvaltaisesti kiinteistösijoituksiin liittyvät toiminnot. Taloushallinnossa viisi henkilöä hoiti kassan kirjanpitoa, tilinpäätöstä, rahaliikennettä, palkkalaskentaa ja sijoitussalkkua.[33]

Toimiston väki kasvoi vuosittain. Vuonna 2004 esimerkiksi otettiin uusi eläkeratkaisija, ja tietohallintopäällikkö. Syksyllä 2007 eläkekassan toiminta organisoitiin kolmeen eri linjaan: korvaus- ja vakuutuslinjaan, talous- ja sijoituslinjaan sekä hallintolinjaan. Toimiston väki oli kasvanut jo 25 henkeen.[34] Tähän olivat vaikuttaneet monet uudistukset ja toisaalta eläkehakemusten lisääntyminen, joka oli pidentänyt hakemusten käsittelyaikoja merkittävästi.[35] Sittemmin väki vähentyi muutamalla hengellä.

2000-luvulla MEK siirtyi asteittain tiedottamisesta viestintään. Albatrossi oli aluksi vaatimaton tiedotelehtinen ja ilmestyi vain kerran vuodessa. Vuonna 2002 ilmestymiskertoja kasvatettiin kahteen kertaan vuodessa, vuonna 2005 kolmeen ja vuonna 2007 neljään. Ilmestyskertojen lisääntyessä kasvoi samalla lehden sivumäärä ja sisältö monipuolistui. Lehden kautta MEK tavoitti erilaisia sidosryhmiänsä kirjoittaessaan merenkulun ja merenkulkijoiden eläkeasioiden ajankohtaisista teemoista. Lehti panosti myös paljon merenkulun ja merenkulkijoiden historiasta kertoviin juttuihin. Viestinnän toiseksi pääkanavaksi Albatrossin rinnalle nousivat omat verkkosivut.[36]

Huomiota työhyvinvointiin

Merenkulkijoiden hyvinvointia edistävä toiminta oli ollut 1990-luvulle tultaessa vaatimatonta. Kassa rahoitti kyllä vuodesta 1993 lähtien Suomen Merimieslähetysseuran laivakuraattoritoimintaa, ensin kokeiluna, ja sitten vuodesta alkaen pidemmillä sopimuksilla ja suuremmilla avustuksilla. Tätä perusteltiin marraskuussa 1994 sillä, että ”laivakuraattoritoiminnalla voidaan olettaa olevan merenkulkijoiden työkykyisyyttä edistävä vaikutus, toiminnan rahoittaminen voidaan katsoa kuuluvan eläkekassan toimialaan ja palvelevan myös eläkekassan etua pidemmällä tähtäimellä”. Laivakuraattori kulki ja oli kaiken aikaa ihmisten keskellä sekä mukana esimerkiksi hyttisiivouksessa. Toiminta sai laivojen henkilökunnilta ja varustamoilta hyvää palautetta. Erityisen merkitykselliseksi kuraattorin tuki koettiin Estonia-turman aikana syyskuussa 1994 ja sen jälkeen.[37]

Kassa rahoitti myös joitakin Työterveyslaitoksen tekemiä ja merenkulkijoihin liittyviä tutkimuksia ja selvityksiä. Omaan toimintaan kassa aktivoitui vuoden 2002 alusta voimaan astuneen työterveyshuoltolain mukana. Laki velvoitti aiempaa selvemmin panostamaan ennaltaehkäisevään ja työkykyä tukevaan toimintaan. Toisaalta kuntoutuslainsäädännön mukaan ammatillisen kuntoutuksen tarjoamisesta tuli osa eläketurvaa. Eläkelaitosten tarjoamaa toimintaa, jolla pyrittiin torjumaan työkyvyttömäksi joutumista, kutsuttiin työhyvinvointia edistäväksi toiminnaksi tai lyhyemmin Tyhy-toiminnaksi.

Vuoden 2002 lopulla kassa valmisteli ”Merenkulkijoiden hyvinvointi, työkyky ja työterveyshuolto” -projektia yhteistyössä Turun aluetyöterveyslaitoksen kanssa. Huoli oli ajankohtainen, sillä merenkulkijoiden työkyvyttömyyseläkkeiden määrä oli lisääntynyt ja oli suhteessa peräti kaksinkertainen muuhun yksityiseen sektoriin verrattuna. Toimitusjohtaja Jaatisen mukaan merialalla oli vanha painolasti alkoholin suhteen. ”Kunnosta on vaikeampi pitää huolta jos on merillä.” Projektin konkreettisena tavoitteena oli kehittää varustamojen, työterveyshuollon ja laivojen työsuojeluorganisaatioiden toimintaa työterveysriskien arvioinnissa ja ennaltaehkäisyssä.[38]

Kolmivuotisen työhyvinvointiprojektin TrimMaren aloitusseminaari järjestettiin Finlandia-talolla syyskuussa 2003. Pilottivarustamona toimi Viking Line.[39] Projektissa valmennettiin ”trimmareita”, jotka tukivat merenkulkijoiden liikuntaharrastusta ja sitä, että nämä ylipäätään voivat hyvin ”siellä laivoilla”. Varustamoja MEK houkutteli mukaan ajatuksella, että jokaiselle laivalle saataisiin joku merenkulkija ”trimmariksi”. MEK:n yhteyshenkilö Marina Paulaharju oli hankkeessa mukana aktiivisesti MEK:n ja viestinnän näkökulmasta. Käytännön järjestelyistä vastasi Työterveyslaitos.[40]

Jaatinen totesi Albatrossi-lehdessä vuonna 2005, kun vakuutettujen työterveyden edistäminen ja työkyvyttömyyden ehkäisy oli MEK:ssä nostettu tärkeimpien tavoitteiden joukkoon, että tärkein syy merenkulkijoiden työkyvyttömyyseläkkeiden suureen määrään ”lienee se, että alan työntekijöiden terveysvaatimukset ovat tiukempia kuin useimpien muiden elinkeinojen parissa”.[41]

Julkisuudessa ei välttämättä haluttu korostaa sitä, että työkyvyttömyyseläkehakemusten hylkäysprosentti oli MEK:ssä 2000-luvun alussa melkein olematon. Tämä oli yksi syy siihen, että kassan henkilökuntaa vahvistettiin vuonna 2002 eläkelakimiehen toimella. Kun hakemusten hylkäysprosentti oli vuonna 2001 vain 2,6 prosenttia, nousi se seuraavana vuonna jo 8,4 prosenttiin ja vuonna 2003 14,1 prosenttiin. Yksityisen puolen työeläkejärjestelmässä hylkäysprosentti oli keskimäärin noin 20. Myös MEK:n vakuutuslääkärin vaihdos vaikutti hylkäysprosentin normalisoitumiseen.[42] 

Kokemukset TrimMaresta olivat pääosin positiivisia. Yhteistyö työterveyshuollon ja varustamon välillä oli parantunut hankkeen myötä. Useat varustamot ottivat laivoilla täytettävät itsearviointilomakkeet käyttöön osana laivojen riskiarviointia.[43] Työkyvyttömyyseläkkeen alkamisikä myöhentyi samalla kun työkyvyttömyyseläkkeiden määrä laski. Hyvä suuntaus oli seurausta monista asioista, epäilemättä myös merenkulkijoiden paremmasta kunnosta ja vähentyneestä alkoholin käytöstä.[44]

Kassan hallitus käsitteli maaliskuusta 2010 alkaen eläkepäätöksiä ainoastaan, kun kyseessä oli ennakkotapaus tai periaatteellinen kysymys.[45] Tähän päättyi työntekijäjärjestöjen edunvalvonta työkyvyttömyysratkaisuissa, mikä oli kassassa koettu kiusalliseksi ja kalliiksikin.  

Toimitusjohtaja Välimäen tiivistys MEK:n järjestämästä ”Hyvä työelämä merellä”-tilaisuudesta syyskuussa 2013 oli, että ”työhyvinvoinnin parantaminen vaatii yhteistyötä ja siihen näytti olevan halukkuutta kaikilla osapuolilla. On täysin selvää, että keskeiset toimenpiteet täytyy tehdä työpaikoilla työnantajien ja työntekijöiden sopimalla tavalla. MEK ja muut ulkopuoliset voivat vain tukea sitä.”  MEK:n tarjoamaa ammatillista kuntoutusta ei kuitenkaan tunnettu riittävästi, vaikka siitä saadut kokemukset olivat hyviä.[46]

Kassa ja Merimiespalvelutoimisto olivat tuolloin kehittelemässä uutta  ForMareksi nimettyä hyvinvointiohjelmaa, jonka tavoitteena oli auttaa merenkulkijoita elämäntapamuutoksen alkuun, lisätä työssä jatkamista sekä vähentää sairauspoissaoloja. Yhteistyökumppaniksi valikoitui ammattikorkeakoulu Arcada Yrkeshögskolan Helsingissä, mistä valmistui sekä suomea että ruotsia taitavia liikunnanohjaajia. Arcadan opiskelijat toimivat Personal Trainer-valmentajina hankkeeseen valituille merenkulkijoille. Parhaimpana vuonna hankkeessa oli mukana 150 merenkulkijaa. Ohjelma sai hyvää palautetta.[47]

MEK käsitteli vuosittain noin 500 työkyvyttömyys- ja kuntoutushakemusta. Albatrossi-lehdessä kerrottiin vuonna 2017, että ”hakemuksen käsittely on eläkekassassa sujuvaa, turhia viiveitä ei käsittelyssä ole. Käsittelyyn osallistuvat aina eläkeratkaisijan lisäksi lakimies ja lääkäri.” Hakemuksista myönnettiin noin 70 prosenttia mikä vastasi muiden eläkelaitosten lukuja.[48]

Eläkekassa tilasi keväällä 2015 Työterveyslaitokselta selvityksen varustamoiden työterveyshuollon toiminnan nykytilasta ja kehittämistarpeista. Kunnianhimoinen hanke oli käynnistetty. Elokuussa hallitus valtuutti eläkekassan toimiston jatkamaan merenkulun työterveyshuollon uudelleenjärjestämisen selvitystyötä ja valmistelua. Merimies-Unionin Simo Zitting painotti tuolloin, että valmistelun lähtökohtana oli oltava se, ”että mahdollisesta uudistuksesta hyötyy merenkulkija yksilönä”.[49]

Finanssivalvonnan kesällä 2016 antaman ohjeistuksen mukaan MEK:n tuli perustaa työkyvyttömyysriskin alentamiseen tähtäävät toimenpiteet tutkittuun tietoon merenkulun työkyvyttömyyttä aiheuttavista riskeistä. Eläkekassa saattoi järjestää riskin vähentämiseksi palveluja, joiden tarkoitus on kehittää merenkulkijain työtä ja työpaikkaa sekä tukea heidän työkykyään. Toiminnan ja siihen liittyvien kustannusten tulee kohdistua työn ja sen johtamisen, työprosessien ja työpaikan kehittämiseen, työssäjaksamisen edistämiseen, psykososiaalisen kuormituksen hallintaan sekä merenkulkijoiden fyysisen ja henkisen työkyvyn ylläpitohankkeisiin. Finanssivalvonta näki merenkulkijoiden työterveyshuollossa kehittämisen varaa: toteutunut työkyvyttömyysriski oli suuri ja erot suuret varustamoiden välillä, merenkulun asiantuntemuksessa oli puutteita eikä merenkulun erityistekijää (liikkuva työpaikka) otettu huomioon.[50]

Toimitusjohtaja Välimäki esitteli tammikuussa 2017 hallitukselle merenkulun työterveyshuoltoa koskevan selvityksen tuloksia ja ehdotti sen perusteella uuden, merenkulkualan työterveyshuoltoon keskittyvän yhtiön perustamista. Hallitus antoi luvan edetä seuraavaan vaiheeseen eli selvittämään muutaman valitun varustamon todellista kiinnostusta siirtää nykyiset työterveyshuollon palvelut uudelle toimijalle. Albatrossissa Välimäki kertoi toivovansa, että ”merenkulun työterveyshuollon kehittämisestä tulisi lopulta samanlainen ja kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu kuin MEL-järjestelmän luominen oli aikanaan”.[51]

Eläkekassa sai kesäkuussa 2017 hallitukselta luvan perustaa työterveysyhtiö Maresan Oy:n, jonka osakkaiksi olivat tulossa MEK:n lisäksi Suomen Merimies-Unioni, Suomen Konepäällystöliitto, pilottivarustamo Viking Line ja Aino Health Management Oyj. MEK teki sijoituksen Maresaniin normaalein sijoitustoimintaperiaattein, mutta odotti samalla, että sijoitustuottojen ohella kaikki osapuolet hyötyvät ”parhaiten työkyvyttömyysriskin pienentymisen kautta”. MEK:n sijoitus 200 000 euroa oli kolmasosa yhtiön kokonaispääomasta ja vastasi yhden työkyvyttömyyseläketapauksen kassalle aiheuttamia kustannuksia.[52]

Eläkekassan hallitus lupasi keväällä 2018 Maresaniin enintään 118 000 euroa lisäpääomaa yhtiön maksuvalmiuden ja toiminnan käynnistämisen turvaamiseksi. Asiakkaita Maresan oli valmis ottamaan vastaan Helsingissä kesäkuun alusta alkaen. Viking Linen yksi alus oli tulossa asiakkaaksi kesän lopulla ”ja sen jälkeen kokemusten perusteella asteittain muita aluksia”. Myös varsinaissuomalainen Langh Shipping, jolle MEK oli myöntänyt keväällä 2017 alusluoton, sopinut asiakkuudesta ja oli tulossa yhtiön omistajaksi samoin kuin merivakuutusosakeyhtiö Alandia.[53]

MEL:n hallitus myönsi marraskuussa 2018 Maresanille oman pääoman ehtoisen 130 000 euron lisäpääoman, mutta edellytti yhtiöltä ”toistaiseksi kuukausittaista taloudellista raportointia”.[54] Kesäkuussa 2019 hallitus joutui vielä lisäpääomittamaan yhtiötä todeten samalla painokkaasti, että ”vuoden 2019 aikana toiminta täytyy saada vakiinnutettua myös lääkärirekrytointien osalta”.[55] Syksyllä Välimäki sai hallitukselta valtuudet hakea ”mahdollisia yhteistyötahoja”.[56] Kunnianhimoinen Maresan-hanke kaatui Välimäen mukaan

itse asiassa siihen, että työterveyslääkärit olivat hyvin varovaisia lähtemään tällaiseen yritykseen, joka on pieni ja riskaabeli. Ei kerta kaikkiaan saatu työterveyslääkäreitä. Jouduin neuvottelemaan Mehiläisen kanssa sen ostosta. Siitä käytiin kova vääntö. Lopulta saatiin kaikki rahat, jotka oli sijoitettu takaisin. Mutta tämä yritys ei lähtenyt lentämään, se ei vaan onnistunut.

Maresan oli otettu mukaan valitsemaan ForMareen sellaisia merenkulkijoita, joilla nimenomaan oli nähtävissä työkyvyttömyysriski. Ostettuaan Maresanin Mehiläinen liittyi ForMaren ohjaustyhmään. Pikkuhiljaa ForMare kuitenkin hiipui ja lopulta lopetettiin. Alku- ja lopputestien perusteella oli nähtävissä, ettei siellä saavutettu odotettua muutosta valmennuksen aikana, vaikka  toimintaa kehitettiin eri tavoin. Arvostelua herätti myös toiminnan keskittyminen Turku-Helsinki-akselille.[57]

Vuoden 2016 MEL-uudistus motivoi suuria varustamoja työhyvinvointiprojekteihin, kun ne saivat hyvitystä tai lisämaksua, joka ei kytkeytynyt merenkulun miehistötukeen. Se oli joko rahaa varustamolle tai varustamolta pois. Tästä syystä varustamot myös odottivat tyhy-hankkeilta vaikuttavuutta.[58]

Merenkulun yhteinen intressi

Kauppamerenkulun kilpailuedellytykset heikentyivät olennaisesti 1990-luvun lopulla. Euroopan komissio vahvisti meriliikenteen valtiontukea koskevat suuntaviivat vuonna 1997, jonka jälkeen useat EU-maat alkoivat parannella kilpailuedellytyksiään komission linjausten mukaisesti. Tämän seurauksena varustamot eivät näissä maissa käytännössä maksaneet juuri lainkaan veroja.[59]

Vuoden 1999 alusta aluksen siirtäminen rekisteristä toiseen EU:n sisällä oli ilmoituksenvaraista. MEK:ssä pidettiin tuolloin selvänä, että suomalaisia varustamoja houkuttaa tonniston siirtäminen rekistereihin, joissa pääsi erilaisten kansallisten verohelpotusten ja tukijärjestelmien piiriin. Työmarkkinajärjestöt neuvottelivat keväällä 2000 valtiovallan kanssa toimenpiteistä, joilla oli mahdollista säilyttää suomalaista merenkulkua Suomen lipun alla. Eläkekassan toimitusjohtaja oli huolissaan siitä, etteivät edes mahdolliset uudet verotusratkaisut ja merenkulun tukien laajentaminen ratkaisisi kaikkia ongelmia: ”Matkustajaliikenteen sisällyttäminen tukiratkaisuihin ei näytä sen kalleuden johdosta olevan mahdollista. Näin kaikkein työvoimavaltaisin osa suomalaista merenkulkua olisi edelleen vaarassa siirtyä muualle.”

Matkustajaliikenteessä Viron liikenteen osuus oli jo 38 prosenttia. Tax free-myynnin päättyminen EU:n sisäisessä liikenteessä heinäkuun alusta 1999 supisti Merenkurkun liikennettä lähes kolmanneksella. Merikuljetukset kokonaisuudessaan kasvoivat uuteen ennätykseen, mutta vakuutettujen piirin vuodesta 1992 jatkunut myönteinen kehitys päättyi.[60]

Epävarmuus tukipaketista sai kevään 2000 kuluessa kolmen merkittävän suomalaisvarustamon valmistelemaan aluksiensa siirtoa vieraan lipun alle. Ulosliputuspäätökset koskivat rahtialuksia, ja niiden mukana oltiin menettämässä 600 suomalaista merimiestyöpaikkaa.[61]  Pääministeri Lipponen totesi syksyllä, että Suomen oli seurattava Ruotsia merenkulkupolitiikassaan. Erilaisten tukitoimien edellytyksenä hallitus oli jo hallitusohjelmassaan pitänyt sitä, että merenkulun osapuolet sopivat omalta osaltaan kustannusten alentamisesta. Varustamoyhdistysten ja Merimies-Unionin vuoden 2000 alussa sopima työehtosopimus oli jo alkua vaaditulle kehitykselle ja vuoden 2001 alkupuolella kaikki matkustaja-alusvarustamot sopivat Merimies-Unionin kanssa alusten henkilöstökulujen alentamisesta 10–15 prosentilla.

Hallituksen niin sanotun kauppa-alustuen laajentamista koskeva laki valmistui ennen vuodenvaihdetta 2001. Tarkoitus oli, että suomalaisille lastialuksille maksettava tuki laajeni takautuvasti 1.7.2000 lukien niin, että ulkomaanliikenteen kauppa-alusluetteloon merkittyjä lastialuksia omistaville varustamoille maksettaisiin valtion varoista entisen alusluettelotuen lisäksi tukea, jonka määrä vastasi työnantajan maksamia sosiaaliturvakuluja.

Tonnistoveroa koskevan lainsäädäntöä oli valmistelu VM:ssä. Tonnistoverojärjestelmässä varustamo ei maksaisi veroa yrityksen tuloksesta ja varauksista, jos ne jätetään yritykseen, vaan ainoastaan aluksen vetoisuuden mukaan määräytyvän tonnistomaksun. Mitään päätöstä ei asiasta vielä ollut keväällä 2001. Ruotsissa sen sijaan oli jo valmisteltu ”varsin pitkälle” päätöstä ottaa matkustaja-alukset merenkulun tukien piiriin nettopalkkausjärjestelmällä.[62]

Matkustaja-aluksia koskevia tukiratkaisuja tehtiin vuoden 2002 talousarviovalmistelun yhteydessä, mutta tuen taso oli jäämässä selvästi Ruotsia alemmaksi.  Tonnistoveroratkaisu viivästyi edelleen ja näytti toteutuvan muodossa, joka oli tulossa varustamoille jopa kalliimmaksi kuin voimassa oleva verotusjärjestelmä.[63]

Eläkekassan hallituksessa keskusteltiin lokakuussa 2001 siitä, mikä olisi eläkekassan rooli matkustaja-alusvarustamoille suunnatun valtion tukipaketin tullessa eduskunnan käsittelyyn. Linjaukseksi tuli, että eläkekassa asiantuntijaorganisaationa valmistautuu ottamaan kantaa asiakysymyksiin mutta ei mene aktiivisesti julkisuuteen.[64] Sidosryhmille viesti kulki toimitusjohtajan vuosikatsauksissa, jotka näinä vuosina painottuivat erittäin vahvasti merenkulun ajankohtaisiin uhkakuviin.

Merenkulun työpaikkojen kohtalo huolestutti eläkekassaa ja työntekijöitä. Ulosliputuksen toteutuessa merenkulkijoilla oli edessään joko työttömyys tai eläkeiän nousu sekä eläketurvan huonontuminen muutenkin. Epävarmassa tilanteessa eläkekassan asiantuntijoiden neuvoa kaivattiin entistä enemmän. Eläkehakemusten ja työkyvyttömyyseläkehakemusten määrä kasvoi.

Jonkinlainen käännekohta oli Viking Linen M/S Cinderellan ulosliputtaminen ruotsalaiselle Viking Rederi AB:lle vuonna 2003. Eläkekassan hallitus päätti tuolloin, ettei MEL:iä sovelleta niihin Cinderellan työntekijöihin, jotka jatkoivat työskentelyään aluksella sen siirtyessä Ruotsin alusrekisteriin.[65] Kun kassan hallitus piti lokakuussa 2003 seminaaria MEL-järjestelmän haasteista ja uhista, todettiin toimintapiirin pieneneminen ”pahimmaksi uhaksi, suurimmaksi haasteeksi”. Kysymys oli lopulta ja ainoastaan siitä kuinka pienelle joukolle oli mielekästä säilyttää oma eläkejärjestelmä. Eläkkeiden maksua ei toimintapiirin supistuminen vaarantanut, kuten kassa viestittikin vakuutetuilleen ja eläkeläisilleen.[66]

Vuosi 2003 päättyi toiveita herättävästi, kun hallitus vuosia jatkuneen keskustelun jälkeen sai aikaan matkustaja-alusten tukipaketin ja Suomessa siirryttiin vuoden 2004 alusta Ruotsin malliseen varustamotukeen.[67] Alan näkymiä vuosikausia synkistänyt ulosliputusten uhka väistyi ja marraskuussa 2004 saatiin yli kymmeneen vuoteen ensimmäinen uusi Suomen lipun alla purjehtiva matkustaja-alus, Birka Paradise, linjalle Ahvenanmaa-Ruotsi.[68] Kun  Silja-varustamo myytiin vuonna 2006 Tallinkille, Merimieseläkekassa peräänkuulutti valtiovallalta nopeita toimenpiteitä. [69]

Vakuutettujen määrä oli ajanjakson huippuvuonna 2001 runsaat 10 400. Siitä se lähti laskuun ja suurimmat pudotukset osuivat vuosiin 2002 ja 2004. Vuoden 2006 lopulla vakuutettuja oli noin 9 400 eli laskua tuli viiden vuoden aikana kymmenen prosenttia. Henkilötyövuosissa lasku oli suurempi, noin 15 prosentin luokkaa. Suomen ulkomaankaupasta noin 85 prosenttia kulki meritse, ja valtaosa kuljetuksista liikkui EU-maiden ja Suomen välillä Itä- ja Pohjanmeren reiteillä. Merikuljetukset olivat 20 vuodessa kaksinkertaistuneet, mutta Suomi oli saanut kasvun hyödyistä huomattavasti pienempiä siivuja kuin kilpailijansa. Suomalaisen tonniston osuus ulkomaanliikenteen tavarakuljetuksista oli vajaa 28 prosenttia ja matkustajaliikenteestä 52 prosenttia. Vuonna 2000 vastaavat luvut olivat olleet 40 ja 60 prosenttia.[70]

Samaan aikaan huomattavia mannersuomalaisia varustamoja oli myyty ulkomaisille varustamoille. Ahvenanmaan Varustamoyhdistys (Ålands Redarförening) oli jo suurempi  ulkomaanliikenteen työnantajajärjestö kuin Suomen Varustamoyhdistys – ja merkittävä merenkulkupoliittinen vaikuttaja niin Ahvenanmaalla kuin manner-Suomessa.[71] Suomen Varustamoyhdistys, Rahtialusyhdistys ja Ahvenanmaan Varustamoyhdistys sulautuivat keväällä 2008 Suomen Varustamot ry:ksi. ”Aika oli otollinen yhdistymiselle”, myhäili uuden yhdistyksen puheenjohtaja, Rettig Oy Ab Bore -varustamon toimitusjohtaja Thomas Franck.[72]

Vuoden 2008 alusta astui voimaan laki meriliikenteessä käytettävien alusten kilpailukyvyn parantamisesta, jolla muun muassa vakinaistettiin määräaikaiseksi säädetty matkustaja-alustuki. Vuoden 2009 alusta miehistötuki laajennettiin koskemaan kansainväliselle kilpailulle alttiina olevia kotimaanliikenteen lastialuksia sekä hinaajia ja työntäjiä.[73]

Samalla kun tilanne vakautettiin, pongahti horisonttiin onneton nuuskakysymys. Ruotsi oli saanut EU:lta erikoisluvan nuuskan myymiseen, joka kiellettiin muualla EU-alueella.  EU-komission tulkinta oli, että nuuskan myynti oli kiellettyä Suomen lipun alla purjehtivilla Ruotsin laivoilla. Tämä sai aikaan pelätyn vaikutuksen. Suomen lipun alla purjehtineista matkustajalaivoista Ruotsin Grisslehamnin ja Ahvenanmaan Eckerön väliä purjehtinut M/S Eckerön lippu vaihdettiin alkuvuodesta 2009 ja ahvenanmaalaisen M/S Birka Paradisen lippu saman vuoden kesällä. Alusten merenkulkijat siirtyvät Ruotsin eläkejärjestelmän piiriin. MEL:n piiriin kuuluneiden merenkulkijoiden määrä pieneni enemmän kuin kertaakaan koko 2000-luvulla. Kahden ulosliputuksen yhteisvaikutus oli vajaat 600 vakuutettua. Myös meriliikenteen pitkään jatkunut kasvu pysähtyi vuoden 2009 aikana ja palasi vuosituhannen alun tasolle.[74]

Suomalaisen merenkulun osapuolet sopivat syksyllä 2009 uusista työehdoista. Sopimus  oli voimassa helmikuuhun 2012 asti.  Varustamot saivat nyt tietyin edellytyksin ottaa käyttöön sekamiehityksen, toisin sanoen palkata Euroopan Unionin ulkopuolisia merenkulkijoita näiden omilla kansallisilla ehdoilla silloin, kun varustamo tuo suomen lipun alle uusia aluksia. EU:n ulkopuolinen henkilökunta ei kuulunut MEL:n piiriin. Kun tiedettiin, että suomalaisilla varustamoilla oli ”melkoinen määrä uusia aluksia tilauksessa”, luotti eläkekassan toimitusjohtaja Jaatinen siihen, ”että ainakin osa näistä saa peräänsä Suomen lipun ja alusten ja merenkulkijoiden määrä lähtee jälleen jonkinlaiseen, vaikkakaan ei välttämättä kovin ripeään kasvuun”.[75]

Pienen lisäyksen MEK:n jäsenmäärään toi vuoden 2010 alusta jäänmurtajien varustamoliiketoiminnan yhtiöittäminen, jonka myötä jäänmurtajilla työskentelevä päällystö siirtyi MEK piiriin. Muutos koski noin  80 merenkulkijaa.[76] Kokonaisuudessaan vakuutettujen määrä laski vuoden aikana vielä kuudella sadalla. Työntekijöiden määrän vähenemisen syynä eivät olleet enää ulosliputukset vaan tasainen työntekijämäärien laskeminen varustamoissa. Suomen ulkomaankaupan merikuljetukset olivat palaneet kasvuun samalla kun suomalaisten alusten osuus kuljetuksista laski.[77]

Merenkulun suhdanne pysyi heikkona, mutta vuonna 2012 suomalaisten varustamojen osuus ulkomaankaupasta kääntyi nousuun. Positiivista oli myös muutetun tonnistoverolain astuminen voimaan maaliskuussa 2012. Toisaalta EU-parlamentin saman vuoden syksyllä hyväksymä rikkidirektiivi tiukensi alusten rikkirajoja Itämerellä. Se kasvatti merenkulun kustannuksia  korkeampina polttoainekuluina ja uusina laitehankintoina.[78]

Suomen lipun alla purjehtivien merenkulkijoiden määrä vakiintui vuosina 2010–2014 käytännössä samalle tasolle. Merenkulkualalla ajateltiin laajasti, että positiiviseen kehitykseen oli vaikuttanut merkittävästi myös se, että ”kaikki veneessä olijat ovat alkaneet meloa samaan suuntaan”. Järjestöjen yhteisymmärrys ja valtiovallan vastaantulo näkyivät paitsi työpaikkojen laskun pysähtymisenä, myös tonniston keski-iän nuorentumisena.[79]

Vuonna 2008 vesille laskettu Viking XPRS-matkustajalautta jäi varoittavaksi esimerkiksi varustamon ja työntekijäjärjestön huonoista suhteista. Rakennusaikana Suomen lipun alle suunniteltu alus sai epäonnistuneiden työsuhdeneuvottelujen jälkeen peräänsä Ruotsin lipun.[80] Eckerö Linen Italiasta ostama M/S Finlandia sen sijaan aloitti vuoden 2012 viimeisenä päivänä liikennöinnin Helsingin ja Tallinnan välillä Suomen lipun alla. Samoin teki myöhemmin talvella 2013 liikennöinnin Turun ja Tukholman välillä aloittanut, Turun telakalta valmistunut uudisalus Viking Grace.  Myös tonnistovero toi ”ennätysmäärän aluksia Suomen lipun alle”.[81] Esimerkiksi Finnlinesin kaikki Suomessa purjehtivat uudet laivat on sittemmin rekisteröity Suomen lipun alle.[82]

Suomen merenkulun ja Merimieseläkekassan suurimmaksi uhkakuvaksi muodostui tämän jälkeen Suomen heikkenevä valtiontalous. Kun valtio alkoi leikata menojaan, kiinnittyi kirstunvartijoiden katse merenkulun saamiin tukiin. Tämä paine johtikin rakentavassa yhteistyössä käydyissä kolmikantaneuvotteluissa sellaisiin muutoksiin MEL:ssä, joilla valtion menojen leikkaukset kohdistuivat merenkulkijoiden eläketurvaan. Siten turvattiin valtion osuus jatkossakin kassan menoihin, olkoonkin hieman aiempaa matalammalla tasolla. 

Sipilän hallitus ilmoitti vuonna 2015 leikkaavansa merenkulun matkustaja-alustukea 20 miljoonalla eurolla, mikäli työmarkkinaosapuolet eivät pääse sopuun hallituksen tavoittelemasta yhteiskuntasopimuksesta. Mikäli näin olisi käynyt, se olisi todennäköisesti ajanut suurimman tuen menettäjän, Viking Linen, alukset Ruotsin lipun alle. Nimenomaan matkustaja-alustuki kohtasi arvostelua myöhemminkin. Se on noussut säännöllisesti  esimerkiksi kun on ehdotettu leikkauksia yritystukiin. Tällöin on puhuttu vähättelevästi viihderisteilijöistä. Merenkulkuala ja MEK ovat korostaneet matkustajalauttojen suurta yli 60 prosentin osuutta Suomen ulkomaankaupan tavaravirroista, Suomen lipun alla kulkevien alusten tuomaa kansallista huoltovarmuutta sekä ulosliputusten todennäköisyyttä ja jälkiseurauksia. Matkustajavarustamojen palveluksessa työskenteli vuonna 2014 kaikkiaan 4800 MEK:n vakuutettua kun vakuutettujen kokonaismäärä oli noin 7700.[83]  

Uhkakuva näkyi myös vuonna 2018 päivitetyssä MEK:n strategiassa. Toimitusjohtaja Kari Välimäen mukaan MEK:n tavoite oli ”tässä tilanteessa pitää varustamojen eläkevakuutusmaksut mahdollisimman matalina hyvän vakavaraisuuden ja hyvien sijoitustuottojen avulla. Samoin valtion suoraa osuutta MEL-eläkkeisiin pyritään pitemmällä aikavälillä alentamaan kuitenkin niin, ettei MEL:n vakavaraisuus vaarannu.”[84]

Vakavaraisin eläkelaitos

STM:n selvitysmiehet totesivat vuosituhannen alussa, että MEL:n määräykset sijoitusten suuntaamisesta merenkulkuun eivät olleet enää perusteltuja ja toimivat vastoin riskien hajauttamistavoitetta. Toimitusjohtaja Jaatinen oli samaa mieltä. Eihän MEK ollut vuosiin edes voinut rahoittaa merenkulun tuotannollisia investointeja:  ”Tärkeämpää – – on sijoitusten tuottavuus pitkällä tähtäimellä, koska siten voidaan keventää vakuutusmaksuun kohdistuvia paineita. Tällä tavalla hyöty koituu koko elinkeinolle, ei vain muutamalle lainansaajalle.” Vanhentunut säännös eläkekassan varojen sijoittamisesta poistettiin laista vuonna 2001. [85]

Kassa oli jo 1990-puolivälin jälkeen ostanut omaisuudenhoitopalvelut pääosin ulkopuolelta. Omassa hoidossa olivat lähinnä kiinteistösijoitukset. Vuonna 1998 MEK laajensi sijoitustoimintaansa Eurooppaan, valmistautuen näin osin yhteisvaluutta euron tuomaan muutokseen sijoitusympäristössä. Sijoitusten kokonaistuotto vastasi tuolloin suuruudeltaan valtion MEK:n eläkemenoista maksamaa osuutta.[86]

Vakuutusyhtiöiden ja eläkelaitosten sijoitustoimintaa sekä vakavaraisuuden valvontaa oli tehostettu ja organisoitu voimakkaasti. Huhtikuussa 1999 toimintansa käynnisti uusi Vakuutusvalvontavirasto. Jo tätä ennen oli STM:n vakuutusvalvonta tarkastuskäyntiensä ja tilintarkastusten yhteydessä katsonut, että MEK:n sijoitustoiminnan organisaatio ja resurssit eivät olleet oikeassa suhteessa sijoitustoiminnan riskeihin. Toimitusjohtaja Jaatinen ja hallituksen puheenjohtaja Arto V. Klemola keskustelivat asiasta helmikuussa 1999 STM:n vakuutusvalvonnassa. Vierailun jälkeen Jaatinen kirjoitti hallitukselle muistion MEK:n sijoitustoiminnan uudelleen järjestämisestä.

Jaatinen oli vastannut MEK:n sijoituksista muiden töidensä ohessa. Käytännössä sijoitustoiminta vei valtaosan hänen työajastaan. Vakuutusvalvonnasta tullut selvä viesti oli hänelle helpotuskin. Se antoi tukevan selkänojan hänen esitykselleen, että kassaan palkattaisiin sellainen talous- ja sijoituspäällikkö, joka samalla toimisi toimitusjohtajan varamiehenä. Yhdistetty toimi tuli siitä, että myös taloushallinto oli ollut ylikuormitettu. Kirjanpito oli usein huomattavasti jäljessä lain sallimasta kahdesta kuukaudesta. Työmäärä oli vain kasvamassa. Kassan vakavaraisuutta oli valvottu ja siitä raportoitu neljästi vuodessa. Ja tästä oltiin siirtymässä pian kuukausittaiseen tarkasteluun.[87]

MEK:n sijoitus- ja talouspäällikkönä (vuodesta 2007 johtajana) aloitti vuoden 1999 lopulla KTM Henrik Lilius. Hänellä oli kokemusta useista rahoitusalan yrityksistä ennen siirtymistä  vuonna 1993 STM:n vakuutusvalvontaan. Siellä hän seurasi lähinnä eläkesäätiöitä ja eläkekassoja. MEK:n kiinteistöt jäivät nimityksen jälkeenkin toimitusjohtajan vastuulle. Talousasioissa tärkeänä apuna Liliuksella oli kokenut laskentapäällikkö Anneli Wallenius.[88]

Eläkekassan sijoitustoiminta teki ennätyksellisen 62 miljoonan euron tuloksen vuonna 1999. Teknokuplan puhkeamista seuranneen osakemarkkinoiden alamäen vuoksi MEK:n sijoitustuotot sukelsivat kokonaisuudessaan lievästi negatiivisiksi kolmen peräkkäisen kalenterivuoden 2000–2002 ajaksi.

Osakkeisiin suhtauduttiin hallituksessa vielä riskisijoituksina. Lilius joutui ikään kuin kouluttamaan hallitusta. Hän muistutti, että MEK:n sijoitushorisontti oli pitkä. Vuosittaisilla heilahteluilla ei ollut suurta merkitystä, jos keskimääräinen tuotto vain oli riittävä. Kassassa arvioitiin, että rahastoitua osaa alettaisiin käyttää eläkemaksuihin varsinaisesti vasta 2020-luvulla. Vähitellen asenne muuttui hallituksessa osakkeille suopeammaksi. Isommat sijoitusratkaisut Lilius joutui tuomaan aina hallitukseen. Yleensä hallitus nuiji päätökset esityksenmukaisesti. Aluksi tosin saatettiin sanoa, ettei vuokria saa nostaa, tai muuta vastaavaa.  

Vuoden 2001 lopulla MEK:n sijoituksista 49 prosenttia oli korkopapereissa, osakkeissa oli kiinni 27 ja kiinteistöissä 24 prosenttia. Osakkeiden osuutta pyrittiin lisäämään vakavaraisuuden sallimissa rajoissa. Ulkomaisissa sijoituksissa noudatettiin niin sanottua satelliittistrategiaa, jossa pääosa sijoituksista oli indeksirahastoissa. Niitä täydennettiin aktiivisesti hoidetuilla satelliiteilla. Indeksisijoittamisella vähennettiin salkunhoitajariskiä ja tuottoja rasittavia kustannuksia. Näin saatiin laaja hajautus pienin kustannuksin. Satelliittisijoituksilla haettiin puolestaan indeksisalkkua korkeampaa tuottoa. Kiinteistösijoituksia pyrittiin monipuolistamaan lisäämällä hyvätuottoisten ja hyvillä paikoilla sijaitsevien liiketilojen osuutta.[89]

Kun markkinat elpyivät, sijoitustuotot kohosivat vuonna 2003 yli 42 miljoonaan euroon. Osakesijoitusten osuus ei ollut noussut. Korkopaperien osuus oli edelleen lähes puolet. Kiinteistöjen osuus oli 27 prosenttia mikä oli selvästi suurempi kuin eläkelaitosten keskimääräinen noin 10 prosenttia.[90]

MEK päätti vuonna 2005 muuttaa kiinteistöjensä omistus- ja yhtiömuotorakenteita. Tarkoitus oli yhdenmukaistaa eri kiinteistöyhtiöiden yhtiöjärjestykset ja hallinto sekä luopua samalla vapaarahoitteisten ja aravan jatkorajoitusten piirissä olevien kiinteistöjen suorasta omistuksesta muuttamalla kohteet asunto-osakeyhtiöiksi.[91] Seuraavina vuosina kassa uudisti kiinteistösalkkunsa rakennetta luopumalla yksittäisistä asunto-osakeomistuksista sekä keskittymällä kokonaisten asuinkiinteistöjen omistajuuteen.[92] Asuntojensa vuokraustoiminnan pääkaupunkiseudun kassa luovutti marraskuussa 2006 Vuokraturva Oy:n hoidettavaksi.[93] Vuoden 2010 alusta toimintansa aloitti MEK-Huolto Oy, jonka palveluksessa oli kuusi kiinteistöhuollon työntekijää.[94]

MEK:n sijoitukset tuottivat vuosina 2003–2006 erinomaisesti. Vuoden 2005 tulos oli historian toiseksi paras. Vakavaraisuus eli toimintapääoman suhde vastuuvelkaan nousi 38 prosenttiin vuonna 2006 kun se oli ollut vuonna 2003 vajaat 19 prosenttia. Hyvät puskurit pitivät myös vakuutusmaksut kurissa. Vuoden 2005 alussa kokonaismaksu nousi kahdella prosenttiyksiköllä 22:een. Edellinen korotus oli tehty vuoden 1999 alussa.

Vakavaraisuus rohkaisi MEK:n sijoitussalkun allokaation laajentamiseen vuonna 2006 uudella sijoitusryhmällä, joka koostui infrastruktuurisijoituksista, hedge-rahastoista ja pääomarahastoista.[95] Kassa teki suhteellisen suuria sijoituksia neljään viiteen kansainväliseen infrastruktuurirahastoon. Nämä puolestaan sijoittivat moottoriteihin, satamiin, vedenjakeluun, tuulipuistoihin, aurinkopuistoihin ja vaikkapa Liverpoolin sataman laajennukseen. Valtaosa sijoituksista antoi kohtuullisia tuottoja.

Pääomarahastosijoittaminen kasvoi lopulta verraten isoksi. Lilius käytti kansainväliset markkinat tuntevaa yhteistyökumppania, joka poimi MEK:n tarpeisiin sopivat rahastot. Olennaista oli löytää ajoissa rahastot, jotka osasivat asiansa. MEK maksoi palkkiota yhteistyökumppanilleen, mutta huomattavasti vähemmän kuin mitä eläkekassallekin suositeltujen ”rahastojen rahaston” päällekkäiset palkkiorakenteet olisivat maksaneet.

Lilius kertoo, että sijoittajana hänellä oli esikuvana tuohon aikaan Yalen yliopiston säätiö (Endowment), yksi parhaita sijoittajia Yhdysvalloissa. Hän seurasi tarkkaan heidän vuosiraporttejaan ja huomasi, että he olivat lähes kokonaan luopuneet pörssisijoittamisesta. Oppi oli, että jos haluaa muita parempia tuottoja, niin ei voi olla siellä missä kaikki muutkin. Eläkekassaan sovellettuna se tarkoitti, että ”vähän sivussa” voisi tehdä jotain sellaistakin, ”ettei mene sen massan mukana”. Lopussa satelliitit olivat käytännössä pääomasijoittamista. ”Kaikki listattu sijoittaminen meni indekseihin periaatteella, että minimoidaan vaan kustannukset.”[96]

Eläkelaitoksille mukaan lukien MEK lisättiin vuoden 2007 alussa uusi vakuutusteknistä vastuuvelkaa pienentävä tai kasvattava erä, osaketuottosidonnainen lisävakuutusvastuu. Viiden vuoden siirtymäajan jälkeen 10 prosenttia eläkelaitosten vastuuvelasta perustui eläkelaitosten noteerattujen osakesijoitusten keskituottoon. Nopeuttamalla vastuuvelan määrän riippuvuutta osakemarkkinoiden heilahteluista osa sijoitusriskistä siirtyi koko eläkejärjestelmän kannettavaksi. Entinen tuottovaatimus, laskuperustekorko, poistui käsitteenä ja sen tilalle tuli rahastoon siirtovelvoite. Uusi tuottovelvoite perustui pääosin eläkelaitosten keskimääräiselle vakavaraisuusasteelle ja osaksi eläkelaitosten noteerattujen osakesijoitusten keskimääräiselle tuotolle.[97]

Sub prime-kriisi johti vuonna 2007 osakekurssien heilahteluun ja arvojen alentumiseen maailmanlaajuisesti. MEK:n hallituksen seminaari järjestettiin lokakuussa Islannissa, missä kukoisti ennenkokematon sijoitus- ja pankkihuuma. MEK:n seminaariohjelma koostui nimenomaan sijoitusasioista. Hallitus tutustui Kaupthing Bankin toimintaan ja Islannin talouteen, kuunteli alustusta pääomarahastosijoittamisesta sekä vieraili muun muassa islantilaisessa eläkerahastossa.[98] MEK:n sijoitustuotto jäi vuonna 2007 edeltäviin vuosiin verrattuna vaatimattomaksi. Kiinteistöt toivat 6,8 prosenttia ja osakkeetkin vahvan alkuvuoden turvin 6,3 prosenttia. Korkosijoitusten tuotto jäi 1 prosenttiin ja muiden sijoitusten eli pääasiassa infrastruktuuri sijoitusten tuotto 2,1 prosenttiin.[99]

Finanssikriisin puhkeaminen elokuussa 2008 järkytti sijoitusmarkkinoita maailmanlaajuisesti. Lilius muistaa, että ”kyllähän me silloin aika pohjalla käytiin. Tavallaan laatikkoon oli jo tehty suunnitelmat, kuinka muutetaan osakesijoitukset toisen tyyppisiksi, velkakirjoihin, joiden tuotto perustui osakeindeksien kehitykseen.” Tällaisia velkakirjoja käsiteltiin vakavaraisuuslaskennassa miedommin kuin suoria osakesijoituksia.[100]

Muutosta ei tarvinnut toteuttaa, kun työeläkevakuuttajien vakavaraisuussäännöksiä lievennettiin väliaikaisesti. Näin pyrittiin estämään säännöistä johtuva epärationaalinen toiminta. MEK:n sijoitusomaisuuden tuotto vuodelta 2008 romahti 15,2 prosenttia miinukselle. Eläkekassan vakavaraisuusaste heikentyi vuoden lopulla 22,1 prosenttiin, mutta oli parempi kuin yhdelläkään työeläkeyhtiöllä. Vakavaraisuus mahdollisti sijoitustoiminnan suunnitelman mukaisen jatkamisen.[101]

Liliuksen mukaan MEK lähti kriisin jälkeen – ”osittain varmaan tuurilla, mutta osittain tietoisesti – sijoittamaan uudestaan osakkeisiin mahdollisimman nopeasti – – kyttäsin vaan sitä, että milloin voisi aloittaa.” Työeläkeyhtiöillä päätös ja toteutus kestivät kauan. Pienen eläkekassan oli ketterämpi tehdä muutos. ”Mutta tietysti siinä oli aina se, että piti saada hallitus hyväksymään se.”[102]

Osakkeet olivat MEK:n sijoituksissa jo suurin erä vuonna 2009. Silloin piti ruveta miettimään, että millä sitä riskiä hajautetaan. Joukkolainat, valtioiden obligaatiot ja muut toimivat aluksi tasapainottavana tekijänä. Korkotason pudotessa seuraavina vuosina  velkakirjat eivät enää olleet varteenotettava vaihtoehto. MEK alkoikin turvata sijoituksiaan kiinteistöillä. Vuonna 2010 kiinteistösijoitusten osuus oli kolmannes. Tuolloin oli jo päätetty, että kassa keskittyisi ennen muuta pääkaupunkiseutuun. Vuokratulot merkitsivät kassalle arvokasta, vakaata kassavirtaa, joista kyettiin maksamaan eläkkeitä maksutulojen ohella.[103]

Vuonna 2013 kassa ei halunnut enää lisätä yritystoimintaan liittyviä riskiään, eikä hankkia lisää liike- ja toimistotiloja. Kassan noin 1100 vuokra-asunnosta noin puolet sijaitsi pääkaupunkiseudulla. Niistä useimpiin oli tehty peruskorjaukset jo 90-luvulla. Viimeisin asuintalo oli valmistunut vuosituhannen vaihteessa. Nyt kassa halusi uudistaa ja nuorentaa asuinkantaansa ja keskittää sitä pääkaupunkiseudulle ja Turkuun, jolloin kiinteistöhuoltokin oli helpompi järjestää.[104] MEK oli aloittelemassa useita merkittäviä kiinteistöprojekteja.

Uusi toimitusjohtaja Kari Välimäki tuki vahvasti panostusta asuinkiinteistöihin. Suurin suunnitelluista hankkeista oli Turun linnan välittömään läheisyyteen aikanaan rakentuva Harppuunakortteli. Alueelle suunniteltiin lähes 40 000 kerrosneliön verran asuntoja sekä toimisto- ja liiketilaa. Vain osa korttelin tulevista kohteista oli määrä jäädä eläkekassalle itselleen eli tältä osin kyse oli gryndauksesta. Espoon Tapiolassa kassalla oli kiinteistökehityskohde kauppakeskus Ainoan naapurissa. Helsingin Kruunuvuoren alueella oli alkamassa asuinkerrostalon rakennuttaminen. Rakennusprojektien toteuttamiseksi kiinteistöpäällikkö Matti Jokinen keskittyi kehityshankkeiden toteuttamiseen ja hänen paikalleen valittiin uusi kiinteistöpäällikkö.[105]

Lisätuottoa eläkekassa pyrki saavuttamaan kasvattamalla listaamattomien eurooppalaisten yritysten osuutta varoistaan. Tavoitteena oli vähitellen nostaa näiden sijoitusten osuus noin viidennekseen koko varallisuudesta.[106] Vuoden 2017 lopulla kassa haki varojensa hajautusta sijoituksella metsärahastoon. Metsärahastoja perustettiin, kun metsäjätti UPM oli keventämässä tasettaan myymällä osan metsistään pois. MEK meni mukaan rahastoon, joka teki UPM:n kanssa hankintasopimukset markkinahintaan. Kun metsärahaston tuotot olivat odotuksia paremmat, MEK halusi panostaa metsiin lisää, mutta ei rahastoon, jossa oli paljon muita sijoittajia. Niinpä kassa perusti tuolloin metsärahaston, jota kasvattamalla kassasta on tullut yksi suurimpia metsänomistajia Suomessa.

Vuoden 2018 lopulla reaaliomaisuuteen tehdyt sijoitukset kattoivat 42,8 prosenttia. Se  muodostui kiinteistöistä 29,6 prosenttia, infrastruktuurirahastoista 8,4 prosenttia ja metsärahastoista 4,9 prosenttia. Yrityksiin sijoitettuna oli 42,6 prosenttia, joista pörssiin 28,2 prosenttia ja  noteeraamattomiin pääomarahastoihin ja välirahoitus eli Mezzahine-rahastoihin 14,4 prosenttia. Korkosijoitusten osuus oli vielä 14,6 prosenttia.

Paras tuotto, 12,2 prosenttia, saatiin pääomarahastoista. Infrastruktuuri- ja metsärahastojen tuottokin oli 9,0 prosenttia ja yksityisistä lainarahastoista 4,8 prosenttia. Kiinteistösijoitukset jäivät 2,9 prosenttiin. Heikoiten menestyivät listatut osakesijoitukset, jotka olivat 7,9 prosenttia tappiolla. Myös joukkolainojen tuotto oli miinusmerkkinen.[107]

Tehokkaasti ja tuottavasti (2019–2026)

Uutta kohti

Vuosi toisensa jälkeen verrokkieläkeyhtiöt sijoituksillaan lyöneen ja siten liikkumisvapautta koko kassalle rakentaneen sijoitusjohtaja Henrik Liliuksen alaisuuteen perustettiin sijoituspäällikön toimi kesäkuussa 2018. Tehtävään palkatun sijoituspäällikkö Jari Puhakan oli määrä seurata myöhemmin esimiestänsä Liliusta kassan sijoitus- ja talousjohtajana. Puhakka kiinnitti huomiota MEK:n sijoitustoiminnan päätöksentekomalliin, joka teki  sijoitustoiminnasta riippumattoman riskien valvonnan järjestämisen hankalaksi. Sijoitusjohtajan samanaikainen rooli sijoitustoiminnan toteuttamisessa, sijoitusten riskien hallinnassa ja raportoinnissa muodosti ”vaarallisen työyhdistelmän”. Hallituksen rooli riski- ja vakavaraisuusarvion laadinnassa ei toteutunut.[108]

Tammikuussa 2019 Puhakka ehdotti Finanssivalvonnan tarkastajien esitystä mukaillen, että riskien hallinta, valvonta ja raportointi siirrettäisiin kassan toimitusjohtajan alaisuuteen lokakuuhun 2019 mennessä. Kun Puhakka aloitti syyskuussa kassan sijoitusjohtajana, siirtyi hänen johtamansa sijoitustiimi omaksi linjakseen talousjohtajan tehtävistä vastanneen toimitusjohtaja Kari Välimäen alaisuuteen.[109]

Puhakka seurasi toimitusjohtaja Välimäkeä tämän jäätyä eläkkeelle vuoden 2021 alussa. Suurten eläkeyhtiöiden toimitusjohtajat olivat jo sijoitusalan ammattilaisia ja samaan ratkaisuun päädyttiin nyt myös MEK:ssä. Aikaisemmissa työpaikoissaan Puhakka oli toiminut muun muassa analyytikkona, salkunhoitajana, strategina ja sijoitusjohtajana eri  varainhoitajien ja eläkesijoittajien palveluksessa, viimeksi Pohjola Varainhoidossa ja Eterassa. Viime mainitussa hän oli joutunut sijoitusjohtajana ”painimaan heikon vakavaraisuuden ja riskienhallinnan kanssa”.[110]

Uusi toimitusjohtaja muokkasi kassan organisaatiota merkittävästi. Yhdistetyksi talous- ja hallintojohtajaksi otettiin Päivi Särkiniemi, joka tunsi eläkealan käytäntöjä monipuolisesti eläkesäätiö ja -kassasektorilta. Hallinto tarkoitti työnkuvassa pitkälti it- ja talousasioita. Johtajaksi –vastuualueinaan eläke- ja vakuutustoiminta, HRM, työhyvinvointi, kuntoutus, vastuullisuus ja viestintä – ja samalla varahenkilökseen Puhakka valitsi eläke- ja hallintolinjaa vetäneen Marina Paulaharjun. Sauli Hämäläinen, joka oli rakentanut konsulttina MEK:lle Suomi -osakesalkkua vuodesta 2020 alkaen, otettiin kassan sijoitusjohtajaksi vuoden 2022 alusta. Eläkekassan johtoryhmän muodostivat kolme johtajaa ja toimitusjohtaja. Puhakan kauden alussa tapahtui paljon eläköitymisiä, mikä mahdollisti uudenlaisen osaamisen värväämistä taloon. Samalla henkilökunnan keski-ikä nuorentui huomattavasti.[111]

Vuosien 2022–2026 strategiansa keskiöön MEK nosti asiakkaat ja vastuullisuuden. Tavoitteena oli toimia vastuullisesti, kustannustehokkaasti ja tuottavasti. Elokuussa 2019 oli käynnistetty suuri järjestelmäuudistus, jonka yhteydessä uudistettiin kaikki kassan operatiiviset eläkejärjestelmät. Uusi eläkekäsittelyjärjestelmä Erasmus otettiin käyttöön tammikuussa 2022. Samassa yhteydessä eläkekassa siirtyi käyttämään työeläkealalla laajasti käytettyä, työeläkeyhtiöiden Arekille myymää laskentapalveluohjelmaa Lapaa. MEK:n eläkejärjestelmän kustannustehokkuus parani uudistuksilla huomattavasti. [112]

Merimieseläkekassa oli toiminut omistamissaan Uudenmaankatu 16:n toimitiloissa vuodesta 1969. Jokaisella toimihenkilöllä oli siellä oma työhuone. Kun tilat olivat sokkeloiset ja käytäviä oli paljon, kassa muutti vuonna 2016 varta vasten sen tarpeita varten saneerattuihin uudenaikaisiin konttoritiloihin talon toisessa rapussa. Toukokuussa 2017 syttynyt tulipalo pakotti kassan kuitenkin evakkoon samassa rakennuksessa oleviin tiloihin, jotka eivät tarjonneet mahdollisuutta uudenlaiselle työnteolle eikä asiakaspalvelulle.

Kassa oli ostanut vuonna 2002 kiinteistösalkkuunsa kahdeksankerroksisen toimistotalon Katajanokan Kanavaranta 9:stä. Rakennus oli valmistunut vuonna 1906 Borgströmin tupakkatehtaan makasiiniksi. Toimistotiloiksi kiinteistö oli saneerattu vuosina 1984–1985. MEK oli käynnistänyt vuonna 2014 kiinteistön muutossuunnittelun asuinrakennukseksi. Kun Museovirasto ei myöntänyt tähän toteutuslupaa, eläkekassa saneerasi kiinteistön ja muutti maaliskuussa 2019 sinne myös oman toimistonsa,  lähemmäksi merenkulun eri tahoja ja omia asiakkaitaan. [113] Kassalla oli aluksi käytössään kaksi kerrosta. Etätyön mukana muuttuneiden työkäytäntöjen ja vähentyneen tilantarpeen vuoksi kassa tehosti tilankäyttönsä yhteen kerrokseen vuonna 2023.

Kiinteistöistä osakkeisiin – kestävästi ja vastuullisesti

YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden ja EU:n suunnittelemien kestävän yritystoiminnan säännösten vuoksi MEK päätti talvella 2019 muuttaa sijoitussalkkuansa asteittain, kuitenkin niin, ettei vastuullisuuden huomioiva  sijoittaminen saisi heikentää sijoitusten tuottoa. Selkeimpiä osa-alueita, joissa  vastuullisuutta voitiin mitata, olivat listatut osakkeet ja kiinteistösijoitukset. Kaikilla Suomessa listatuilla merkittävillä yhtiöillä oli jo hyvin korkeat ESG-luokitukset (ympäristö, sosiaalinen vastuu ja hyvä hallintotapa).[114]

Kriteerien mukaisesti MEK ei tulisi sijoittamaan esimerkiksi hiiliyhtiöihin tai korkean hiili-intensiteetin energiayhtiöihin. Kestäviä ratkaisuja energian kulutuksessa ja elinkaariajattelussa oli toteutettu jo Turun Harppuunakorttelin suunnittelussa. Metsäsijoituksissa suosittiin hiilinieluja ylläpitävää metsänhoitoa. MEK:llä oli sijoituksia myös kahteen tuulivoimaan sijoittavaan rahastoon. MEK:n historian ensimmäinen yritysvastuuraportti esiteltiin hallituksen vuoden 2021 toimintakertomuksessa.[115]

MEK:n sijoitusten tuotto jäi vuonna 2018 vain niukasti voitolliseksi. Kun tulos jäi kaikilla työeläkeyhtiöillä tappiolliseksi, pystyi MEK jälleen lyömään sijoituksillaan verrokkinsa. Seuraavana vuonna sijoitusten tulos nousi hienosti 10,7 prosenttiin, joka jäi kuitenkin hieman heikommaksi kuin työeläkeyhtiöillä. Tämä johtui sijoitusjohtaja Puhakan mukaan merkittävistä kiinteistöinvestoinneista Espoon Tapiolaan ja Turun Harppuunakortteliin.[116]

Puhakka oli joutunut joulukuussa 2019 varoittamaan hallitusta kassan  suuresta likviditeettiriskistä liittyen pääomarahastoihin ja käynnissä oleviin suuriin rakennushankkeisiin. Tammikuussa hallitus sai kuulla konsultilta tilatun sisäisen tarkastuksen tuloksista. Sijoituslinjausten mukaan MEK:n kiinteistösijoitusten pääpaino oli asuinkiinteistöissä, joilla tavoiteltiin hyvää tuottoa ja vakaata kassavirtaa. Kassa oli kuitenkin aloittanut gryndauksen, mitä yksikään muu eläketoimija ei ollut vielä tehnyt. Rakennushankkeiden laajuus oli huomattava, yli 20 prosenttia kaikkien sijoitusten arvosta. Hankkeista suurimman, Harppuunakorttelin, rakentamispäätöksen yhteydessä ei ollut arvioitu tarkemmin muita urakkamuotoja allianssimallin rinnalla. Korttelin tuottotavoite oli verraten alhainen suhteessa hankkeen riskeihin. Kassan heikon likviditeetin vuoksi sijoitusjohtaja Puhakka esitti kiinteistöjen ja lainarahastojen myynnin aloittamista.[117]

Koronapandemia osoitti keväällä 2020 varoittelut likviditeettiongelmista aiheellisiksi.

Matkustajaliikenteen lähes täydellinen pysähtyminen ajoi matkustajavarustamot suuriin ongelmiin. Huoltovarmuuskeskus turvasi kyllä matkustajarahtialusten liikennöinnin, mutta henkilöstön tarve väheni dramaattisesti kun laivat kulkivat ilman matkustajia. Huhti-toukokuussa matkustajavarustamojen väestä oli lomautettu noin 70 prosenttia. Kesällä määrä koheni 40 prosenttiin. Kassan vakuutustulot laskivat poikkeusoloissa dramaattisesti, mihin vaikutti sekin, että varustamot pyysivät ja saivat lykkäyksiä vakuutusmaksuihinsa. Asuntojen myynti hidastui ja liiketilojen vuokralaiset joutuivat maksuvaikeuksiin. Lainarahastot, joista MEK pyrki irtautumaan, eivät käyneet kaupaksi. Samanaikaisesti kassa oli sitoutunut rakennushankkeistaan aiheutuviin kuluihin ja pääomarahastojen pääomakutsuihin. Eläkemaksut juoksivat luonnollisesti koko ajan normaalisti. Kassan tilanne oli huhtikuun lopulla jo kriittinen. Kassa pelastui pakotetuilta osakkeiden myynneiltä saatuaan valtion osuudet touko-lokakuun ajalta ennakkoon. Kassan onnistui parantaa likviditeettiään myös omilla toimillaan, muun muassa myymällä joitakin metsä- ja asuntokohteitaan.[118]

Parhaan, 8 prosentin, tuoton kassa sai ensimmäisenä koronavuotena 2020  reaalisijoituksistaan, joissa kiinteistöjen tuottoa kohotti erityisesti muutamien asuinkiinteistöjen arvostuksen kohoaminen. Metsäsijoitukset tuottivat yli 20 prosenttia, johtuen alkuvuoden myynneistä ja metsien kasvumallien päivityksistä. Osakesijoitukset tuottivat kokonaisuudessaan 6,4 prosenttia ja korkosijoitukset 0,9 prosenttia.[119]

Elvyttävä raha- ja finanssipolitiikka kohottivat seuraavana vuonna useimpien omaisuuserien arvoja. Asuntojen voimakas kysyntä jatkui. Vuokramarkkinoilla alkoi kuitenkin näkyä paikallista ylitarjontaa ja painetta liiketilojen vuokratasoissa, mihin vaikuttivat jatkuvat koronarajoitukset, kasvava verkkokauppa ja laajamittainen etätyö. Harppuunakorttelin rakentamista jatkettiin ja Tapiolan keskustan ja Pohjois-Tapiolan asuin- ja liikerakennukset valmistuivat. Myös Uudenmaankadun kiinteistön peruskorjaus valmistui. Tapiolan kauppakeskuksesta jouduttiin tekemään alaskirjaus vuoden 2021 lopussa.[120] Tuolloin käynnistettiin myös erillisselvitykset Turun Harppuunakorttelin kahden viimeisen asunto-osakeyhtiön –rakennuttamisesta.[121]

Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan helmikuussa 2022 järkytti markkinoita. Öljyn nouseva hinta vahvisti inflaatiota ja nosti korkoja. Valtiolainojen tuotot romahtivat ja osakekurssit laskivat jyrkästi. Uudisasuntojen myynti seisahtui. MEK:n sijoitustulot jäivät negatiivisiksi. Silti kassa teki historiansa suurimman ylituoton suhteessa eläkeyhtiöihin. Tämä johtui siitä, että MEK:n epälikvidien sijoitusten arvot päivittyneet vielä alaspäin. [122]

Eläkekassa tavoitteli jo vuoden 2022 alussa kiinteistösijoitusten myymistä suuremmassa mittakaavassa. Korkojen nousu ja rakennuskustannusten nousu johtivat myös siihen, ettei kiinteistöhankkeita enää jatkettu. Turun Harppuunakorttelin loput rakennusoikeudet myytiin. Jo aiemmin tehtyjen myyntien yhteydessä oli päädytty siihen, ettei oman kiinteistöhuollon ylläpitäminen ollut enää mielekästä. MEK-Huolto Oy ajettiin alas vuonna 2022. Samana vuonna myytiin myös yli puolet toimitilakiinteistöistä.[123]

Suorien kiinteistösijoitusten osuus laski korona-ajan 30 prosentin tasolta vuoden 2023 lopulle tullessa alle 15 prosentin ja vuoden 2024 lopulla 11 prosenttiin. Kiinteistösijoitusten tappiot vuosina 2023–2024 aiheuttivat sen, ettei MEK yltänyt eläkeyhtiöiden tuottoihin. Parhaita tuottoja kassalle antoivat metsät ja listatut osakkeet.[124]

Keväällä 2023 tehdyssä selvityksessä todettiin kiinteistösijoitusten tappioiden merkittävimmäksi selittäjäksi kustannusylitykset suhteessa alkuperäisiin kustannusarvioihin. Hankkeet toteutettiin myös huomattavasti normaalia gryndausta kalliimmilla ratkaisuilla ja heikommalla tehokkuudella. Kauppakeskusten alaskirjauksessa taustalla oli muuttunut ostoskäyttäytyminen ja korona.[125]

Vuoden 2025 sijoitussuunnitelmassa hallitus linjasi luopuvansa kokonaan suorista kiinteistösijoituksista. Sijoitusjohtaja Sauli Hämäläinen esitteli kesäkuussa 2025 ratkaisua, jolla eläkekassan omistamien asunto-osakeyhtiöiden osakekannat siirretään pääomapanostuksena kommandiittimuotoiseen rahastoon, jossa eläkekassa toimi ainoana sijoittajana ja äänettömänä yhtiömiehenä. Vastuunalaisena yhtiömiehenä ja rahaston hallinnointiyhtiönä toimii Premico Oy. Rakennetta oli käytetty yleisesti suomalaisissa kiinteistörahastoissa. Premicon tarkoituksena oli omistaa asuinkohteet, hoitaa ja kehittää niitä sekä myydä kohteet markkinatilanne huomioiden mahdollisimman nopeasti niin, että rahaston kokonaistuotto maksimoituu. Rahaston oli määrä kehittää kiinteistökohteita ja valita kullekin tuoton maksimoiva exit-strategia.   Suorien asuntosijoitusten siirto oli suuruudeltaan vajaa 67 miljoonaa euroa.[126]

Siirto rahastorakenteeseen toteutui joulukuussa 2025. Eläkekassan kannalta oleellista oli vapauttaa järjestelyssä velkavivun avulla pääomia osakeostoihin. Vapautuvilla pääomilla kassa on kohentanut likviditeettiään sekä suunnannut sijoitustensa painopistettä vahvemmin osakkeisiin. Sama suuntaus oli vallalla koko eläkejärjestelmässä vuoden 2025 alkupuolella julkistetun ja vuosina 2026–2027 toteutuvan eläkeyhtiöiden sijoitusuudistuksen jälkeen. Vuoden 2026 alussa keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varma teki vastaavan ratkaisun ja Ilmarinenkin irtautui merkittäviltä osin suorista asuntosijoituksistaan. MEK luopui keväällä 2026 myös kaikista suorista toimitilojen omistuksista lukuun ottamatta Kanavaranta 9:ää ja Harppuunakorttelin keskeneräistä parkkihallia.[127] 

Merenkulualan kokoava toimija

Laivatyön johtaminen -projektin käynnisti vuonna 2019 erään merikapteeniopiskelijan edellisvuonna tekemä opinnäyte, jossa todettiin laajan kyselyn pohjalta, ettei laivayhteisössä ollut osaamista ihmisten johtamiseen. Samaan aikaan MEK oli mukana merenkulkijoiden harjoittelun kehittämishankkeessa, jossa todettiin, että yksi syy opintojen keskeyttämiseen oli ensimmäisen laivaharjoittelun jälkeinen hetki. Opiskelijat eivät saaneet kunnon ohjausta ja johtaminen oli liian hierarkkista. MEK piti laivan päällystön johtamisen koulutuksen kehittämistä erittäin tarpeellisena työkyvyttömyysriskin alentamiseksi. LOBAS-hankkeeseen osallistui aluksi kolme pilottivarustamoa, jonka jälkeen johtamisvalmennusta tarjottiin koko alalle. Vuoden 2024 loppuun mennessä valmennukseen oli osallistunut 120 esihenkilöä.[128]

Reilu varustamokulttuuri -hankkeessa järjestettiin laivoille työpajoja. Hanke, jonka  loppuraportti valmistui vuoden 2026 alussa, tuotti pilottivarustamoille ja laivayhteisöille työkaluja ja omia oivalluksia siitä, mikä laivoilla oli pielessä, ja mitä asioita ”me haluamme yhdessä muuttaa”. Hanke onnistui kaiken kaikkiaan hyvin.

Vuodesta 2020 kassa on järjestänyt merenkulun työkykyforumeita, joiden teemat rakentuivat työkyvyttömyysriskin, työhyvinvoinnin ja työkyvyn ympärille. Seminaarin kohderyhmänä olivat varustamojohto, varustamojen henkilöstöhallinnon edustajat ja merenkulun luottamusmiehet. Vuoden 2021 forumissa keskityttiin mielenterveyteen ja henkiseen hyvinvointiin. Forumeista on saatu erinomaista palautetta ja osanottajia on ollut runsaasti.[129] 

Kassan sisällä kaksi eläkeasiantuntijaa kävivät koulutuksen, jonka jälkeen heidän tehtävänkuvansa muutettiin työkykykoordinaattoriksi. He käsittelivät pelkästään kuntoutus- ja työkyvyttömyyshakemuksia ja he saivat kutsuja puhumaan ja osallistumaan päällystöpäiville ja varustamojen erilaisiin tapahtumiin.

Hankkeidensa myötä eläkekassa tapasi varustamoja säännöllisesti ja myös aiemmasta poikkeavalla tavalla. Varustamotapaamisissa keskusteltiin lähes yksinomaisesti merenkulkijoiden työkyvystä. Neutraalista Merimieseläkekassasta oli tullut toimija, joka nosti esille tärkeiksi koettuja asioita sekä kokosi osapuolia yhteisen haasteen tai muutostarpeen ympärille. Kassan metodina oli teettää opinnäytetöitä ja tutkimuksia, joilla huomio kiinnittyi epäkohtiin ja tarpeellisiin muutoksiin toimialan yrityskulttuurissa ja työkyvyn ylläpitämisessä. Yksi tällainen kysymys sivusi epäasiallista kohtelua ja häirintää laivayhteisössä. Asian esille nostaminen herätti myös osaltaan Suomen Varustamot laatimaan alalle tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusohjelman.[130]

70-vuotias Merimieseläkekassa

70-vuotiaan Merimieseläkekassan taloudellinen asema on vakaa ja eläke-edut turvaava. Vakuutettujen määrä on pysynyt käytännössä samalla 7300–7600 henkilön tasolla vuodesta 2010. Koronavuosina vakuutettujen määrä laski, mutta palautui entiselleen vuoteen 2024 tultaessa. Vuonna 2025 eläkkeensaajien määrä alitti ensimmäistä kertaa vakuutettujen määrän sitten vuoden 2008 finanssikriisin.

Vakuutettujen ja etujen nauttijoiden hyvään suuntaan kehittyvä keskinäinen suhde on  Merimieseläkekassalle hyvä merkki. Kassa elää suomalaisesta merenkulusta ja Suomen lipun kilpailukyvystä. Merenkulun ja kassan elinvoimaisuuteen liittyy kuitenkin riskejä, joista perinteinen on valtion tukiin liittyvä poliittinen riski. Uusi ilmiö on Venäjän hyökkäyssodan kasvattama geopoliittinen riski. Edellistä kassa on pyrkinyt ehkäisemään viestinnän ja vaikuttamisen keinoin. Geopoliittiseen riskiin kassa on varautunut muun muassa kohentamalla maksuvalmiuttaan.