Merimieseläkekassan historia

Jaa Share to Facebook Share to Twitter Share to LinkedIn

 

Merimieseläkekassan historia kertoo suomalaisen merenkulun, merityön ja eläketurvan kehityksestä yli 300 vuoden ajalta. Aikajana kokoaa yhteen keskeiset vaiheet merimieskirstuista nykypäivän työeläkevakuuttajaan.

Historiikin ovat kirjoittaneet vuonna 2026 Kimmo Kontio ja Jouni Yrjänä. Historiikki on luettavissa kokonaisuudessaan verkkosivuillamme linkkien kautta. 

Merimieseläkekassan aiemmin julkaistuun historiaan vuoteen 2016 saakka voit tutustua täällä.

Merenkulkijan eläketurvan varhaishistoria

1720-luku

Merimieskirstu – pyrkimystä keskinäiseen apuun

Merenkulkijat perheineen eivät halunneet jättäytyä melko olemattoman kaupungin köyhäinhoidon varaan. Aluksi päällystö ja merimiehet järjestivät turvaansa keskinäisesti. Tukholmassa merenkulkijat perustivat ja keräsivät varoja 1720-luvulta lähtien merimieskirstuun (sjömanslåda). Tällaisen oma-avun esikuvana toimivat jo keskiajalta periytyvät ammattikuntien eli kiltojen leski- ja orpokassat, joista jaettiin avustuksia toisinaan myös vanhoille ja työkyvyttömille kiltalaisille. Aluksi merenkulkijat maksoivat asemansa mukaisesti pienehköjä summia yhteiseen kirstuun, mutta 1730-luvulla porvaristoon luettu laivojen päällystö muodosti oman kirstunsa. Vähäisistä avustuksista ehkä tärkein oli aikakauden ajattelutavan mukaisesti hautausavustus.

1748

Merimieshuone merenkulkijaväestön säätyisäntänä

Vuoden 1748 ohjesääntö merimieshuoneesta oli ensisijaisesti tarkoitettu merenkulun työvoiman rekisteröintiin ja valvomaan sen järjestystä kauppalaivaston työ- ja palkkausoloissa. Laivoille tarvittiin pysyvää väkeä, josta vähitellen kehittyisi ammattitaitoisempaa työvoimaa. Merimieshuoneen järjestämä sosiaalinen turva tuki päätarkoitusta ja osaltaan sitoi laivapalvelukseen.

1752

Keskitetystä järjestelmästä luovuttiin – omat merimieshuoneet tapulikaupunkeihin

Keskitetystä järjestelmästä luovuttiin 1752, ja ulkomaankauppaa ja meriliikennettä harjoittavat tapulikaupungit saivat perustaa oman merimieshuoneensa. Turku sai jo samaisena vuonna 1752 merimieshuoneen, Viaporin kiivaan rakennustyön kasvun siivittämä Helsinki 1760, itäisen Suomen uusi tapulikaupunki Loviisa 1761, Pori 1766 ja Oulu 1780. Merimieshuoneiden hajautus alkoi tapahtua kutakuinkin samanaikaisesti, kun pääkaupunki Tukholmalta alettiin purkaa sen hallitsevaa asemaa ulkomaankaupassa ja kauppamerenkulussa 1766. Tämä avasi Pohjanlahden rannikkokaupunkien merenkulun nousua. Merimieshuoneen perustaminen johti kirstun lakkauttamiseen. Varat takavarikoitiin merimieshuoneelle merkantilistisen, ehdottoman ja keskitetyn päätösvallan mukaisesti.

1800-luku

Merenkulku kasvoi, mutta turva jäi hajanaiseksi

1800-luvulla suomalainen merenkulku kasvoi voimakkaasti purjelaivakauden myötä. Samalla merimiesten määrä lisääntyi, mutta sosiaalinen turva pysyi hajanaisena. Avun saaminen perustui pitkälti paikallisiin avustuskassoihin, hyväntekeväisyyteen ja ammattikuntien omiin järjestelyihin. Varsinainen suomalaisten purjelaivojen kultakausi vallitsi 1800-luvun puolivälin molemmin puolin. Kotimaassa rakennetuilla ja suomalaisilla miehistöillä purjehtiva kauppalaivastomme kohosi muutamassa vuosikymmenessä viidenneksi suurimmaksi maailmassa. Merimieshuoneen ensimmäisen vuosisadan täyttyessä oli kuitenkin palattu joiltain osin lähtötilanteeseen. Suomalaisesta merimieskunnasta ei ollut muodostunut pysyvää ja uskollista työvoimaa, mitä 1748 ohjesäännöllä oli tavoiteltu. Miehistö ei kokenut työpaikkansa olosuhteita eikä elinkeinonsa tarjoamaa turvaa riittävän vetovoimaiseksi.

1858

Keskinäinen laivuriyhdistyksen eläkekassa toimintaan

Turussa aloitti 1858 toimintansa keskinäinen laivuriyhdistyksen eläkekassa. Sellainen perustettiin kohta myös Suomen kaukomerenkulun silloiseen valtakaupunkiin Ouluun. Miehistöllä ei ollut mahdollisuutta keskinäisen turvan järjestämiseen, koska keskinäinen apu oli sallittua vain säätyläisille ja virallisesti hyväksytyille ammattikunnille.

1880

Merenkulkijoiden yhteinen eläkelaitos aloittaa

Merenkulun uuden eläketurvan valmistelussa oli mukana merialan, tosin ainoastaan päälliköiden, edustus. Lisäksi käytettiin tilastollista vakuutusasiantuntemusta. Kauppamerenkulun keskitetystä eläketurvasta säädettiin laki 1879. Esikuvana oli Ruotsissa 1860-luvulla perustettu eläkelaitos. Jäsenyys oli vapaaehtoista merenkulkijoille. ”Yleinen Pensionilaitos päälliköitä ja muuta meriväkeä varten” aloitti toimintansa 1880 kotipaikkanaan Turku. Jäsenistöltä kerättiin maksuja vakanssiensa mukaan. Toinen rahoituslähde olivat aiemmin merimieshuoneelle kerätyt laivojen kantavuuteen perustuvat lästimaksut. Pensionilaitos sai myös vaatimatonta valtionavustusta.

1924–1938

Merenkulkijoiden eläkejärjestelyt lakkautetaan

Pensionilaitos korotti eläkkeitä ja eläkemaksuja kaksinkertaisiksi 1924. Muutokset eivät kuitenkaan saaneet nuorta meriväkeä liittymään mukaan vapaaehtoiseen vakuutukseen. Viimeinen eläkelaitoksen uudistamista pohtinut komitea ehdotti sekä pensionilaitoksen että merimieshuoneen lakkauttamista. ”Yleinen Pensionilaitos päälliköitä ja muuta meriväkeä varten suomalaisilla kauppalaivoilla” suljettiin uusilta jäseniltä 1937. Merimieshuoneet lakkasivat toimimasta vuotta myöhemmin.

Kuvituskuva Teivo Pentikäinen
Kuvituskuva: MEKin toimitilat Uudenmaankatu 16-20

Merenkulkijat sodasta rauhaan ja kohti hyvinvointia

1938

Kauppamerenkulku modernisoitui nopeasti

Viimeisenä rauhan vuonna 1938 enää kaksi prosenttia ulkomaanrahtien tuloista saatiin purjealuksilta. Suomalaisten laivojen tonnisto oli kolminkertaistunut vuosien 1920–1939 aikana. Tekninen kehitys ei kuitenkaan juuri helpottanut merenkulkijoiden työtä, sillä kaksivahtijärjestelmä ja pitkät työajat säilyivät.

1939

Kansaneläke voimaan sodan kynnyksellä

Kansaneläkkeen voimaantulo 1939 alussa ei olisi voinut sattua huonompaan ajankohtaan, sillä suomalaiset joutuivat lähes välittömästi mukaan toisen maailmansodan kurimukseen. Kansaneläke perustui säästövakuutukseen, jonka etuudet jäivät pieniksi ja kärsivät nopeasti sodan sekä inflaation vaikutuksista.

1939–1945

Sotavuodet verottivat merenkulkijoita

Sotavuodet verottivat voimakkaasti siviilimerenkulkua ja merenkulkijoita. Kuolonuhrien määräksi arvioidaan noin 350 henkilöä. Osa suomalaisista merimiehistä joutui ulkomailla internoiduiksi, ja Saksassa olleita suomalaisia merenkulkijoita siirrettiin keskitysleireille heidän kieltäydyttyään yhteistyöstä.

1946

Seattlen sopimus loi perustan merimieseläkkeelle

Kansainvälisen työjärjestön ILO:n konferenssissa Seattlessa sovittiin yhtenäisistä työkäytännöistä merialalle. Kesäkuussa hyväksyttiin sopimus merenkulkijan eläkkeistä (Seafarer´s Pensions convention). Seattlen sopimus velvoitti sen ratifioineita maita perustamaan ja takaamaan eläketurvan kaikille kaupallisessa, pääasiallisesti laivoissa työssä oleville siviilimerenkulkijoille.

Merimieseläkekassan toiminta alkaa

1956

Merimieseläkelaki vahvistettiin – Merimieseläkekassan toiminta alkaa

Presidentti Paasikivi vahvisti merimieseläkelain vuonna 1956. Laki loi suomalaisille merenkulkijoille oman lakisääteisen työeläkejärjestelmän. Merimieseläkelaki alkoi 1956 turvata merenkulun työvoimaa aikana, jolloin merikuljetusten kysyntä kasvoi kaikkialla maailmassa. MEK:n hallitus järjestäytyi tammikuussa 1956, jo ennen kuin presidentti oli vahvistanut merimieseläkelain. Aivan aluksi MEK toimi sosiaaliministeriön vakuutusosastolla, kunnes se sai omat toimitilat Helsingistä.

1960–1970-luku

Matkustajaliikenne ja työeläkejärjestelmä kasvoivat

Ruotsin-liikenteen matkustajaliikenne kasvoi nopeasti 1960-luvulla. Autolauttojen yleistyminen muutti suomalaisen merenkulun rakennetta ja toi alalle uusia työpaikkoja. Merimiesten eläkelaki ei enää ollut ainoa yksityisalojen laki, kun TEL ja LEL astuivat voimaan 1.7.1962. Uudet eläkelait laajensivat merelle työssä olleen turvaa, koska eläkettä saattoi kertyä muusta palkkatyöstä, eikä vain merialalta.

1967–1980

Inflaation, indeksien ja paranevien etujen ristiaallokko

1960- ja 1970-lukujen vaihteessa yleistä sosiaaliturvaa kehitettiin nopeasti, mutta samalla voimistuva inflaatio heikensi etujen ostovoimaa. Merenkulun eläketurvassa MEK keskittyi omiin eläke- ja rahoitusratkaisuihinsa sekä kotimaisen merenkulun tukemiseen. Etujen kehittämisen rinnalle nousi huoli kassan rahoituksesta. Kassa haki tasapainoa eläke-etujen, sijoitustoiminnan ja merialan kilpailukyvyn välillä. Työkyvyttömyyseläkkeiden määrä pysyi suurena koko 1970-luvun. Aikaisempien fyysisten sairauksien lisäksi mielenterveyden ongelmat nousivat yleiseksi työkyvyttömyyden syyksi. MEK rahoitti tutkimuksia merenkulkijoiden mielenterveydestä ja kuntoutuksesta.

Helena Jaatinen-kuvituskuva
Helena Jaatinen-kuvituskuva

Merenkulun murros ja eläketurvan uudistuminen

1980-luku

Suomalainen merenkulku kansainvälisessä paineessa

Varustamot kohtasivat kiristyvän kansainvälisen kilpailun, kun halvemman kustannustason maat kasvattivat osuuttaan maailman meriliikenteestä. Suomalaisia aluksia siirrettiin ulkomaisiin rekistereihin ja miehistöjen määrä pieneni. MEK:ssa kehitys näkyi vakuutettujen määrän laskuna ja kasvavana huolena eläkejärjestelmän rahoituspohjasta. Kassan sijoitustoiminta laajeni aiempaa hajautetummaksi. Perinteisten alusluottojen ja vuokra-asuntojen rinnalle ja tilalle tuli uusia sijoitusmuotoja, kuten osakkeita ja joukkovelkakirjalainoja. Sijoitustoiminnan tavoitteena oli vahvistaa vakavaraisuutta aikana, jolloin vakuutusmaksutulot kasvoivat aiempaa hitaammin.

1986

Helena Jaatisesta ensimmäinen naisjohtaja eläkelaitoksessa

Helena Jaatinen nimitettiin Merimieseläkekassan toimitusjohtajaksi vuonna 1986. Hänestä tuli ensimmäinen eläkelaitoksen naisjohtaja Suomessa.

1991

Yhtenäisyyttä muuhun eläkejärjestelmään

Merimieseläkkeet liitettiin tasausjärjestelmään ja viimeisen laitoksen periaatteeseen vuoden 1991 alusta. Periaatteen mukaisesti eläkkeen maksoi kokonaisuudessaan se eläkelaitos, jossa työntekijä viimeiseksi oli ollut vakuutettuna. Eläke puolestaan määräytyi kustakin työsuhteesta erikseen, mikä merkitsi eläkkeiden laskemista kokonaan uudella periaatteella. Uudistus edellytti myös MEK:n tietojärjestelmien perusteellista uudistamista.

1992

Kauppa-alusluettelo tuli voimaan

Kauppa-alusluetteloa koskeva laki tuli voimaan vuoden 1992 alusta. Uudistuksen tavoitteena oli vahvistaa suomalaisen merenkulun kilpailukykyä ja estää uusien ulosliputusten aalto.

1999

Albatrossi ja verkkosivut käyttöön

Vuonna 1999 ilmestyi ensimmäinen Albatrossi-lehti, joka lähetettiin vakuutetuille ja eläkeläisille. Samana syksynä otettiin käyttöön myös MEK:n verkkosivut.

2000-luku

Huomiota työhyvinvointiin

MEKin työkyvyttömyyttä ennaltaehkäisevä ja työkykyä tukeva toiminta kasvoi 2000-luvulla voimaan astuneen työterveyshuoltolain mukana. Merimieseläkekassa on sittemmin käynnistänyt ja ollut mukana monissa merenkulkijan hyvinvoinnin lisäämistä tavoitelleissa projekteissa ja hankkeissa.

2005

Suuri eläkeuudistus

Vuoden 2005 eläkeuudistuksessa eläke alkoi määräytyä koko työuran vuosiansioiden perusteella eikä enää työsuhdekohtaisesti tai eläkepalkan mukaan. Uudistus säilytti ansaitun eläkeiän oikeuden ja sai merenkulkijapiireissä hyvän vastaanoton.

2007

MEL kirjoitettiin uudelleen

Työeläkejärjestelmän yhtenäistämistä jatkettiin, kun TEL, LEL ja TaEL kumottiin vuoden 2007 alusta ja korvattiin uudella työntekijän eläkelailla TyEL. Myös merimieseläkelaki kirjoitettiin uudelleen vastaamaan TyEL:n rakennetta ja pykälien sanamuotoja.

Kanavaranta_MG_0986

Nykypäivän Merimieseläkekassa

2010–2012

Kari Välimäki uudistusten johtoon

STM:n kansliapäällikkö Kari Välimäki nimitettiin MEK:n hallituksen puheenjohtajaksi vuonna 2010. Hänen kaudellaan eläkejärjestelmään kohdistui kasvavia uudistuspaineita ja myös hallinnollista tehokkuutta oli tarpeen kehittää. Yksi ensimmäisistä muutoksista oli yksittäisten työkyvyttömyyseläkkeiden käsittelyn siirtäminen pois hallitukselta asiantuntijaorganisaatiolle. Kun pitkään MEK:iä johtanut Helena Jaatinen jäi eläkkeelle syksyllä 2012, Välimäestä tuli Merimieseläkekassan toimitusjohtaja. Hän aloitti tilanteessa, jossa MEK oli vakaa, mutta paine eläkejärjestelmien yhdenmukaistamiseen oli kasvanut.

2013-2016

Perustavia muutoksia MEL-järjestelmään

Paine eläkejärjestelmien yhdenmukaistamiseen kiristyi 2010-luvulla. Kolmikantainen työryhmä aloitti selvitystyönsä MEL-järjestelmän etuus- ja rahoitusjärjestelyistä vuoden 2013 alussa. Eduskunta hyväksyi MEL-lain muutokset tammikuussa 2015, ja ne astuivat voimaan vuoden 2016 alusta. Siirtymäaikaa pidennettiin vuoden 2024 loppuun asti. Karttumisprosentit ja työeläkevakuutusmaksu yhdenmukaistuivat muiden työeläkelakien kanssa ja merenkulkijoiden eläkeiät lähentyivät muiden palkansaajien tasoa.

2018-2021

Jari Puhakka vahvistaa sijoitusosaamista ja nousee toimitusjohtajaksi

Merimieseläkekassaan perustettiin sijoituspäällikön toimi kesäkuussa 2018. Tehtävään valittu Jari Puhakka tuli vahvistamaan MEK:n sijoitustoimintaa aikana, jolloin riskienhallinnan ja vakavaraisuuden merkitys korostui koko työeläkealalla. Puhakka kiinnitti huomiota MEK:n sijoitustoiminnan päätöksentekomalliin, jossa sijoitusjohtajan vastuulla olivat samanaikaisesti sijoitustoiminnan toteuttaminen, riskienhallinta ja raportointi. Vuonna 2019 riskienhallinta, valvonta ja raportointi siirrettiin toimitusjohtajan alaisuuteen ja sijoitustoiminta järjestettiin omaksi linjakseen. Puhakka aloitti sijoitusjohtajana syksyllä 2019 ja seurasi Kari Välimäkeä Merimieseläkekassan toimitusjohtajana vuoden 2021 alussa.

2019

Uudet toimitilat Kanavarannassa

Merimieseläkekassa oli toiminut omistamissaan Uudenmaankatu 16:n toimitiloissa vuodesta 1969. Jokaisella toimihenkilöllä oli siellä oma työhuone. Eläkekassa saneerasi Kanavaranta 9:ssä sijainneen omistamansa kiinteistön ja muutti maaliskuussa 2019 sinne oman toimistonsa, lähemmäksi merenkulun eri tahoja ja omia asiakkaitaan.

2025

Sijoitussuunnitelman uudistuksella kohti likvidimpää salkkua

Vuoden 2025 sijoitussuunnitelmassa hallitus linjasi luopuvansa kokonaan suorista kiinteistösijoituksista. Siirto rahastorakenteeseen toteutui joulukuussa 2025. MEK luopui keväällä 2026 myös kaikista suorista toimitilojen omistuksista lukuun ottamatta Kanavaranta 9:ää.

2026

Merimieseläkekassa täyttää 70 vuotta

70-vuotiaan Merimieseläkekassan taloudellinen asema on vakaa ja eläke-edut turvaava. Vakuutettujen määrä on pysynyt käytännössä samalla 7300–7600 henkilön tasolla vuodesta 2010. Koronavuosina vakuutettujen määrä laski, mutta palautui entiselleen vuoteen 2024 tultaessa. Vuonna 2025 eläkkeensaajien määrä alitti ensimmäistä kertaa vakuutettujen määrän sitten vuoden 2008 finanssikriisin. Kassa elää suomalaisesta merenkulusta ja Suomen lipun kilpailukyvystä.